Verkko-opetuksen aiheena kristillinen kasvatus
13.3.2025
Tiituksen luterilainen seurakunta Mikkelissä tarjoaa Idän rovastikunnan ja kaikkien muidenkin seurakuntien iloksi opetuksia verkossa. Seuraavassa illassa, joka järjestetään keskiviikkona 19.3. klo 18, vierailee pastori Ilkka Pöyry Muhokselta. Illan aiheena on Kristillinen kasvatus – ennen ja nyt. Liity siis linjoille kuuntelemaan, mitä pastorilla, alakoulun rehtorilla ja perheenisällä on aiheesta ammennettavanaan!
Seuraavassa illassa opettaa pastori Ilkka Pöyry. Kuva: Janne Koskela
Keskiviikkona 19.3. klo 18:00
Aiheena: Kristillinen kasvatus, alustaa pastori Ilkka Pöyry
Mukaan ovat tervetulleita kaikki itäisen rovastikunnan seurakuntalaiset. Iltaa isännöidään Mikkelistä, mutta Zoomin kautta voit osallistua etänä ihan mistä haluat. Liity Tästä!
Meeting ID: 865 3124 2853
Passcode: 889023
Pirjo Hänninen sai kutsun taivaan kotiin riemuitsevaan seurakuntaan lyhyen sairastamisen jälkeen. Kesällä 2024 hän muutti Mikkelistä iloisin mielin Jyväskylään, lähelle perhettään, ja liittyi Jesajan seurakuntaan Jumalan kutsuessa.
Mikkelin Tiituksen seurakunnassa Pirjo ehti palvella ja osallistua aktiivisesti useiden vuosien ajan. Hän tuli mukaan jo seurakunnan alkuvaiheessa ja antoi panoksensa monin tavoin.
Pirjolle tärkeitä asioita olivat lapset, lastenlapset ja seurakuntaperhe. Hän nautti luonnosta, valokuvaamisesta ja ruoanlaitosta, ja hänen kotinsa oli aina avoin kokoontumisille.
Tiituksessa hän osallistui innokkaasti kirjatyöhön ja tapahtumien järjestämiseen sekä oli usein kirkolla ensimmäisenä ja lähtemässä viimeisenä. Hän teki myös käytännön lähetystyötä kutsuen uusia ihmisiä mukaan seurakuntaan ja oli mukana perustamassa Pieksämäen kappeliseurakuntaa.
Vaikka Pirjolla oli näkövamma, se ei estänyt häntä elämästä täyttä elämää. Kerran kirkkaudessa saamme kohdata kirkkain silmin – voi sitä riemua! Kiitämme Herraa Pirjon elämästä ja rukoilemme siunausta hänen perheelleen.
Pirjoa muistaen
Siskot ja veljet, niin Tiituksen kuin Jesajan seurakunnissa
”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.” (Lk 19:42 ) Vapahtajamme kärsimystie sisältää paradoksin. Mitä julkisemmin Jeesus ilmaisee itsensä, sitä enemmän hän kätkee itsensä. Mitä voimallisemmin hän toimii, sitä heikommaksi hän käy. Vaikka hän asettuu Daavidin Poikana kuninkaallisena ratsunsa selkään. Vaikka hän puhdistaa Ylipappina temppelin. Vaikka hän Profeettojen Profeettana opettaa kansaa Jerusalemissa. Hän kuitenkin vetäytyy yksinäisyyteen. Hän antautuu pidättäjilleen. Hän vaikenee syyttäjien edessä. Hän heikkona sortuu ristinsä alle ja a kirottuna kuolee alastomana ristinpuulla. Kaikki näkivät hänet, mutta eivät nähneet!
Jos Kristus kätki voimansa ja kirkkautensa, niin sama koskee myös hän seurakuntaruumistansa. Oppi-isä Luther kirjoittaa: “Samoin kuin meidän päämme Kristus on kätkettynä Jumalassa, on myös Kirkko verhottuna näiden peitteiden alla, ja sen on kestettävä tässä maailmassa se, että sitä sanotaan kapinalliseksi, harhassa kulkevaksi ja lahkolaiseksi.” Kyse ei ole vain siitä, että maailma ei tunne eikä pidä minään Kristusta tai hyljeksii hänen Kirkkoaan. Ja jos se Kirkkoa arvostaa, niin omin ehdoin ja vain siltä osin kuin se sopiin maailman arvoihin ja päämääriin. Se sovintoveren tuoma rauha Jumalan kanssa, jonka Kristus seurakunnassaan julistaa ja alttarilla jakaa, jää monille salatuksi.
Jumalan teot jäävät usein salatuksi myös niille, jotka ne tuntevat. Luther jatkaa: ”Hän on kätketty, mutta siltikään hän ei ole kätketty. Liha on nimittäin esteenä, ettemme voi katsoa häntä. Liha murisee, murehtii, pauhaa, kiukuttelee ja huutaa: Minä olen kurjista kurjin, hylätty ja halveksittu.” Silmämme sokeana ihmettelee silloin, kun Herra tuntuu vetäytyneen: Miten tuo voi olla Jumalan siunaama, kun hänellä on murhetta murheen päälle? Miten tuo voi kutsua itseään Jumalan rakastamaksi, kun hänellä sairautta sairauden päälle? Miten voin luottaa Jumalan johdatukseen, kun rämmin juoksuhiekalla täytetyssä umpiossa? Opetuslasten tavoin sydämemme helposti hätääntyy ja järkemme pahentuu, kun Jeesus ei näytä olevankaan sitä, mitä hänen piti meille olla. Tarpeemme, hätämme ja syntikurjuutemme peittävät hänet meiltä.
Juuri siksi me kokoonnumme messuun pyhä pyhältä. Me tulemme yhteen, jotta näkisimme, mitä emme voi nähdä ja omistaisimme sen, mitä emme itsestämme löydä. Luther opastaa: ”Näyttääkin siltä, että Jumala heidät suorastaan jättää ja hylkää. Mutta hän on meiltä kätketty, ja me joudumme kätköön yhdessä hänen kanssaan. Mutta uskossa, sanassaan ja sakramenteissa verho poistuu hänen päältään ja hän tulee havaittavaksi.” Jokaisessa messussa tapahtuu ihme. Me kuulemme, ettemme olekaan vain pienellä joukolla koolla vaan pyhät ja taivaan enkelit ovat keskuudessamme. Emme näe itsessämme tai vierustoverissa hankalaa ihmistä tai vanhuuden painamaa vaan uudestisyntyneen Jumalan lapsen. Sanan lupaukset nostavat katseemme omista mahdottomuuksistamme Jumalan mahdollisuuksiin. Kirkon rukous kantaa minun huokaustani sydämeni kupolin läpi perille asti. Kristus ei ole kaukana eikä jättänyt minua, koska hän on minulle ojennettu ja suuni kautta sydämeeni painettu. Armo on totta ja tuoretta! Elämäni ei ole merkityksetöntä tai päämäärätöntä vaan Jumalan siunaamaa ja johdattamaa!
Kaiken elämän säröjen, lian, rihkaman ja haavojen peitteen takaa Pyhä Henki kirkastaa meille jotakin taivaan kotiin asti kantavaa. Lutherin sanoin: ”Tämän alla on kuitenkin piilossa ihana ja kallisarvoinen jalokivi, nimeltään: Minä uskon Jumalan Poikaan.”
Koinoniaan kokoontui tänään kattava joukko hiippakuntaneuvoston jäseniä. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto kokoontui tänään lauantaina uuden toimikauden ensimmäiseen kokoukseensa. Kokous pidettiin Helsingissä Koinonia-keskuksessa. Lisäksi yksi edustaja oli mukana etäyhteyksien välityksellä Argentiinan varhaisesta aamusta käsin. Kokouksen puheenjohtajana toimi piispa Juhana Pohjola ja sihteerinä Pauliina Pylvänäinen.
Koronan seurauksena aiemmin lähi- tai hybridimuotoisesti pidettyjä hiippakuntaneuvoston kokouksia ryhdyttiin käymään kokonaan etäyhteyksien välityksellä. Muutoksen parhaimpia seurauksia on ollut, että neuvostoon on pystynyt tulemaan mukaan jäseniä mistä vain seurakunnasta ja maamme kolkasta tahansa. Vaikka etäkokouksiin on helppo osallistua, niissä keskusteleminen ja vapaa ajatustenvaihto on haastavampaa. Siksi katsottiin hyväksi aloittaa uusi toimikausi kasvotusten.
Alkurukouksen jälkeen kokous käynnistettiin esittäytymiskierroksella, jossa sekä uusien että jatkavien jäsenten nimet ja kasvot tulivat tutuiksi. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaisiin esityslistan asioihin: Suurena ilonaiheenaan hiippakuntaneuvosto hyväksyi Koinonian luterilaisen seurakunnan Lähetyshiippakunnan jäseneksi. Se päätti julkaista kaksi kirjaa Kesäjuhlassa elokuussa. Lisäksi neuvosto hyväksyi Lähetyshiippakunnan tilinpäätöksen vuodelta 2024. Tilinpäätös siirtyykin seuraavaksi hiippakuntakokouksen käsiteltäväksi.
Lounastauon jälkeen neuvosto kävi läpi Lähetyshiippakunnan strategiaa vuosille 2025-2030. Strategiaa oli käsitelty viimeksi viime kesäkuussa, joten siihen tehtiin nyt tarpeellisia päivityksiä. Hiippakuntaneuvosto muun muassa rohkaisee seurakuntia keskustelemaan, miten nuoret ja nuoret aikuiset otetaan huomioon seurakunnan elämässä ja päätöksenteossa, jotta strategian mukaisesti seurakunta siirtyisi “seuraavalle sukupolvelle”.
Pienryhmissä pohdittiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymiseen liittyviä kysymyksiä. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokous valtuutti marraskuussa 2024 hiippakuntaneuvoston seuraamaan, miten uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymiseen liittyvät ajatukset kehittyvät jatkossa kirkossamme. Tämänpäiväisessä kokouksessa neuvosto tarttui tähän tehtävään ja keskusteli pienryhmissä erilaisista rekisteröitymiseen liittyvistä teemoista ja kysymyksistä. Yhdessä pohdittiin, millaisiin asioihin jatkossa olisi kiinnitettävä huomiota ja millaisiin kysymyksiin olisi etsittävä vastauksia.
Viimeisenä varsinaisena kokousasiana neuvosto keskusteli hiippakuntakokouksen kehittämisestä. Tätä varten perustettiin neljän hengen tiimi, joka suunnittelee seuraavan kokouksen järjestelyjä.
Päivän päättyessä kokoukseen osallistuneet neuvoston jäsenet kertoivat olevansa tyytyväisiä kokouksen antiin. He pitivät kasvokkain tapaamista tärkeänä ja mukavana. Esille nousikin, josko neuvosto voisi tavata seuraavan kerran syksyllä Koinoniassa.
Kirkollemme on arvokasta, että kaikki neuvoston jäsenet halusivat ja pystyivät käyttämään tänään paljon aikaa yhteisten asioittemme hoitoon, ja tulemaan paikalle pitkienkin junamatkojen päästä. Kiitos mukavasta päivästä kaikille osallistujille!
Huhtikuussa pidettävässä verkkotapaamisessa tarjotaan tukea seurakuntien käytännön musiikkitoimintaan. Kuva: Kari Puustinen
Ilmoittautudu viimeistään 2.4.2025 osoitteeseen musiikki.lhpk@gmail.com
Kaikille kirkkomme musiikkityöstä kiinnostuneille ja siinä mukana oleville.
Aihe: Tukea käytännön toimintaan.
Miten musiikkityö on sujunut tähän asti? Mitkä asiat tuottavat iloa ja mitkä ongelmia seurakunnissa?
Varsinaisena teemana käsitellään soittamisen ja laulamisen jännittämistä, ja sen hallintaa. Mitkä asiat tehtävässä jännittävät, miksi ne jännittävät, ja miten voisi pärjätä oman jännittämisen kanssa konkreettisesti. Estääkö jännittäminen jotkin tehtävät, joita periaatteessa osaisi ja haluaisi tehdä?
Kerrotaan käytännön harjoituksia ja tekniikoita jännittämisen lieventämiseksi (lähteenä mm. musiikkialan ammattilaisten julkaisut). Osallistujat saavat myös kertoa omia keinojaan.
Tapaamisen järjestää Lähetyshiippakunnan musiikkitoimikunta.
Koinonia-keskuksen kellarissa on nyt useita kokoontumistiloja. Kuva: Erkki Pitkäranta
Sunnuntaina 9.2.2025 viettivät Koinonian ja Markuksen seurakuntalaiset yhteistä juhlaa, kun Koinonia-keskuksen uusitut kellaritilat otettiin käyttöön Kalevankadulla Helsingissä.
Koronapandemian alkaessa ja Loimaan kesäjuhlien estyessä Koinonian kellaritilat oli yhtäkkiä muutettava Studio Kryptaksi. Runsaan kymmenen vuoden kuluessa myös toiminnallinen ajatus tilojen käytöstä oli muuttunut. Seurakuntiemme nuorten ja nuorten aikuisten määrä on kasvanut. Koinonian luterilaisen seurakunnan aloitettua toimintansa oli tarpeen myös tarkastella tilojen käyttöä uudesta näkökulmasta.
Tilojen kehittäminen aloitettiin viime vuoden keväällä kirkkosalin sakaristosta. Sitten tehtiin selvitys Koinonia-keskuksen tilankäytön muutostarpeista. Nyt kellarin muutokset on saatu valmiiksi.
Kellaritilat ovat yllättävän laajat. Niiden päätila on kirjasto, johon Studio Krypta muutama vuosi sitten rakennettiin kovalla kiireellä.
Nyt oli uudelleenarvioinnin paikka. Erkki Pitkäranta kertoo, että tavoitteena oli palauttaa tilojen avaruus, vapauttaa tilat varastoista toiminnan käyttöön, kohentaa tilojen ilmettä ja viihtyisyyttä pääasiassa kertynyttä tarpeetonta tavaraa vähentämällä ja järjestämällä olemassa oleva kalustus uudella tavalla.
Neuvotteluhuoneessa on nyt viihtyisää järjestää pieniä kokoontumisia. Kuva: Erkki Pitkäranta
Kirjastotilassa Studio Krypta siirrettiin sisääntulon luota kirjaston perälle. Sohvahuoneen sohvat tuotiin kirjaston puolelle, ja entinen sohvahuone sisustettiin neuvottelutilaksi. Kellarin perällä olevaan tilaan rakennettiin säilytystilaa myytäville kirjoille ja valmistautumistila Studio Kryptan vieraille.
Kellarin perälle on sijoitettu valmistautumistila Studio Kryptan vieraille. Kuva: Erkki Pitkäranta
Päävastuun projektista kantoi Erkki Pitkäranta Koinonian seurakunnan suntiotiimin avustuksella, johon kuuluivat Kalle Pajala, William Pöyhtäri ja Matias Koponen. Matti Reinikka antoi vahvan panoksen studion kehittämiseen. Eero Pihlava hoiteli tehokkaasti tavaroita kierrätykseen ja piti yllä kannustavaa ilmapiiriä. Marja Pitkäranta oli korvaamaton apu suunnittelun sparraajana, monenlaisten roudausten, järjestelyjen ja huoltohommien uupumattomana toimijana. Suunnittelussa ja erityisesti tilojen virittämisessä eli stailauksessa korvaamaton apu oli Liisa Mäkisalo.
Käyttöönottojuhlissa oli runsaasti väkeä. Ilmapiiri oli innostunut. Koinonian ja Markuksen seurakuntien yhteistyö tiivistyi. Toivotamme kaikki Lähetyshiippakunnan ystävät tervetulleiksi tutustumaan yhteisiin tiloihimme!
Tiituksen luterilainen seurakunta aloitti viime vuonna verkkoraamattuopetusten sarjan, joka saa pian jatkoa. Opetukset järjestetään suorina lähetyksinä Zoomin kautta, mutta niihin voi osallistua myös paikan päällä Mikkelin adventtikirkolla osoitteessa Mikkelin adventtikirkko Rouhialankatu 2.
Kevään aikana opetuksia järjestetään noin kerran kuukaudessa. Zoomin kautta mukana olevat opettajat ja opetettavat aiheet vaihtelevat joka kerta. Ilta alkaa reilun puolen tunnin mittaisella luennolla, minkä jälkeen on mahdollista keskustella yhdessä. Lähetyksiä ei tallenneta.
Seuraava opetus pidetään 19. helmikuuta klo 18 alkaen. Tuolloin aiheena on Elämän puolesta, ja vieraana Lähetyshiippakunnan tuore Elämän puolesta -yhteyshenkilö Hanna Brummer.
Mukaan ovat tervetulleita ensisijaisesti kaikki Itäisen rovastikunnan seurakuntalaiset, mutta jos linjoilla vain on tilaa, muutkin kiinnostuneet saavat toki liittyä mukaan. Tervetuloa mukaan!
Meeting ID: 865 3124 2853
Passcode: 889023
Tulevista opetuksista tiedotetaan esimerkiksi Tiituksen luterilaisen seurakunnan sivuilla.
Lounaisen rovastikunnan seurakuntapäivä pidetään lauantaina 5. huhtikuuta Loimaan evankelisella opistolla.
Vierailevaksi puhujaksi saamme Uusi Tie-lehden päätoimittajan, Inkerin kirkon pastorin ja Niiranen&Marjokorpi -podcastista tutun Santeri Marjokorven. Hänen aiheenaan on ”Nykyihmisen suuret kysymykset ja kristinuskon vastaus”.
Lisäksi ohjelmassa on pastori Mikko Ahon opetus aiheesta ”Miksi puhdas evankeliumin julistus on hyvän yhteiskunnan ytimessä?” ja päivän päätteeksi hartaus. Lapsille on opetusten aikaan omaa ohjelmaa. Ilmoittautumiset pyydetään 23.3 mennessä. Tervetuloa!
Lasten ja varhaisnuorten leiri (7–14-vuotiaille), Pohjoinen rovastikunta
Aika: 14.-15.3.2025, eli perjantaista lauantaihin. Leiri alkaa klo 17 ja päättyy klo 15.30.
Osoite: Korivaaran koulu, Niirasentie 2, Muhos
Hinta: 35 €, sisaralennus 5 €
Teema: Sankareita, onko heitä
Ilmoittautuminen tälle leirille on päättynyt.
Leirin vetäjinä toimivat pastorit Antti Leinonen ja Hannu Mikkonen. Ota yhteyttä heihin, jos kaipaat lisätietoja!
Koinonian luterilaisen seurakunnan synnystä on kirjoittanut seurakunnan vastaava pastori Eero Pihlava. Kuva: Janne Koskela
Seurakuntayhteisö syntyy ja rakentuu evankeliumin voimasta. Yhteisö on suuri ja avara. Kun lausumme Isä meidän -rukousta, emme rukoile vain läsnä olevan seurakunnan kanssa. Auringon painuessa veljet ja sisaret toisella puolella planeettaa jatkavat yhteistä rukousta. Seurakunta on kristitylle elämän merkittävin yhteisö. Siinä elämme sunnuntaista toiseen Jumalan kansan yhteydessä. Jaan kolme ajatusta seurakunnan rakentamisesta:
Koinonian luterilainen seurakunta perustettiin 15. joulukuuta 2024. Seurakunnan perustamista suunnitellut ryhmä koostui pääosin Helsingin Markuksen seurakunnan jäsenistä. Se tapasi ensimmäisen kerran lokakuussa 2023.
Ensimmäisen tapaamisen keskeinen kysymys oli “Miksi?”. Mikä on syy uuden seurakunnan perustamiseen? Aihe on merkittävä, sillä Koinonian perustamiseen liittyi haasteita. Markuksen seurakunnan historian aikana väkeä on lähtenyt perustamaan seurakuntia sekä Vantaalle että Espooseen. Jälleen kerran tuo ihana yhteisö joutui uuden eteen.
Lähetyshiippakunnan seurakunnissa on vastaavankaltaisissa tilanteissa puhuttu muun muassa seurakuntien ”tuplaamisesta” tai ”jakaantumisesta”. Koinonian kohdalla motivaatio ja kieli löytyi lähetystyöstä. Pyrimme tavoittamaan ihmisiä kahden seurakunnan kautta. Lähetystyössä kukaan ei jää jälkeen, mikään ei jakaannu, vaan kaikki osallistuvat: toiset lähettävät ja toiset lähtevät. Lähetysnäky säilyy myös seurakunnan perustamisen jälkeen. Toivon mukaan saamme lähettää joskus Koinoniasta väkeä perustamaan uutta seurakuntaa, sillä seurakuntaa perustettaessa lähdemme perustamaan kahta yhteisöä.
Perhe on seurakuntayhteisön rakentamisen perusyksikkö. Voisiko alkanut vuosikin olla seurakunnissamme perhetyön aikaa? Esimerkkinä mainitsen, kuinka olen Tuomaksen seurakunnan kohdalla ajatellut seuraavaa. Kokoonnumme keväällä kuukausittain seurakuntailtoihin. Illoissa lauletaan, syödään ja keskustellaan alustusten pohjalta. Keskusteluaiheiksi olen ehdottanut perheen ajankäyttöä, avioliitosta huolehtimista ja perheen hartauselämää. Nuorena isänä ja monin tavoin vajaana puolisona kuulisin mielelläni muiden kokemuksia. Voisiko vastaavaa olla teillä?
Mainitsen vielä lopuksi yhden asian jumalanpalveluksen merkityksestä perhetyössä. Omassa nuoruudessani seurakunnan nuorisotyö ohjasi eristäytymään oman ikäryhmän tilaisuuksiin. Rippikoulun jälkeen vanhempani antoivat minulle vapauden päättää, tulenko jumalanpalveluksiin heidän kanssaan. Useinkaan en mennyt.
Näin nuoruuteni seurakuntayhteydessä oli varsin vähän vuorovaikutusta itseäni vanhempien tai nuorempien kanssa. Usko oli ikäryhmään kuuluva asia. Kun nuoruus jäi, suhde nuoreen seurakuntayhteisöön haaleni. Armosta löysin myöhemmin tieni takaisin.
Lähetyshiippakunnan seurakunnissa lapsilla ei aina ole nuorteniltoja tai edes ikätovereita. Samalla kaikenikäisten yhteinen jumalanpalvelus opettaa nuorille kristityille, kuinka seurakunta ja usko eivät ole vain nuoruuden vaiheita. Alttarille etsivät tietään niin mummot kuin vastasyntyneet huoltajiensa sylissä. Jumalanpalvelus on tärkein perhetyön muoto ja tukee uskon siirtymistä seuraavalle sukupolvelle.
Olkoon rukouksenamme ja tavoitteenamme, että seurakuntiemme lapset itsenäistyvät aikanaan näin: He ovat kokeneet säännöllisesti, kuinka kaikenikäiset kristityt kokoontuvat sunnuntaisin Jumalan sanan kuuloon ja syntisten aterialle. Usko ei näyttäydy vain nuoruuden asiana vaan elämän perustana, joka jäsentää viikkoa sunnuntaista toiseen.
Teksti on julkaistu Pyhäkön lampun numerossa 1/2025.
