Buenos Aires on eteläisellä pallonpuoliskolla ja siksi siellä oli kevättä ilmassa. Syyskuun lopulla Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa oli koolle kutsuttuna Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (International Lutheran Council, ILC) jäsenkirkkojen johtajat ja muitakin luterilaisia tahoja kerran kolmessa vuodessa pidettävään kokoukseen. Myös Ruotsin Missionsprovinsenin piispa Roland Gustafsson oli kutsuttuna, samoin kuin allekirjoittanut Lähetyshiippakunnan puolesta, vaikka kumpikaan hiippakunta ei ole vielä ILC:n jäsen.
Jäseniä ILC:llä on noin 35 hyvin erilaista ja erikokoista kirkkoa. Niitä yhdistää kuitenkin varaukseton tunnustautuminen Raamattuun Jumalan sanana ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin luotettavina Sanan selityksinä. Edustettujen kirkkojen erilaisuudesta esimerkkinä pieni oslolainen, Norjan luterilainen kirkko, jolla on vasta 50 jäsentä ja Tansanian luterilainen kirkko, jolla on yli 5 miljoonaa jäsentä, joka oli lähettänyt yhden piispoistaan kokoukseen. Afrikasta ja Aasiasta oli päässyt vain muutama kirkon edustaja paikalle, koska Argentiina ei myöntänyt viisumeita kaikille.
Kokouksen ohjelmaksi oli valittu Augsburgin tunnustus. Eri kirkkojen teologit pitivät tunnustukseen liittyvistä kysymyksistä esitelmiä espanjaksi ja englanniksi. Lisäksi syvennyttiin Raamattuun joidenkin kirkonjohtajien johdolla. Joka päivä oli lisäksi kaksi hetkipalvelusta rukouksineen, virsineen ja saarnoineen. Luennoissa ja saarnoissa oli sekä syvällistä teologiaa että ajankohtaista evankeliumia meille paikalla oleville. Luterilainen julistus kaikessa selkeydessään on ajankohtaista, ilahduttavaa ja vie aina Jeesuksen luo. Tulevan uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan motoksikin on valittu ”It’s still about Jesus” – ”Kaikessa on edelleenkin kysymys Jeesuksesta”.
Vähintään yhtä tärkeätä kuin luennot ja järjestäytymiskysymykset on tällaisissa kokouksissa mahdollisuus tutustua toisiin kirkkoihin, luoda yhteyksiä ja tavata henkilökohtaisesti niin vahoja kuin uusiakin tuttuja. Eri maitten luterilaiset elävät hyvin erilaisissa tilanteissa ja siksi tarvitsevat toisiaan. Joukossa oli aivan uusiakin kirkkoja, jotka ovat syntyneet paikalla olleitten toisten kirkkojen tekemästä lähetystyöstä. Joillakin on jo pitkä kokemus pappiskoulutuksesta ja käytettävissään opettajia niiden avuksi, jotka ovat vasta perustamassa omaa teologista koulutustaan. Jotkut ovat vainottuina, joitakin koettelevat sisäiset ristiriidat. Jumalattomuus, Raamatusta piittaamaton teologia, skandaalit ja valtakysymykset ahdistavat kirkkoja ympäri maailmaa. Kaikessa tässä kirkot voivat olla tueksi toisilleen.
Heti ensimmäisellä aamiaisella Guatemalan luterilaisen kirkon piispa Dr. Abdiel Orozco Aguirre, eläkkeelle jäänyt lääkäri ja oppinut teologi, puhutteli minua kuultuaan, että olen Suomesta. Hän kertoi joutuneensa usein vastaamaan kysymykseen, miksi luterilaiset tukevat terroristeja. Suomen kirkko nimittäin avusti 80- ja 90-luvuilla guatemalalaisia terroristeja ”vanhurskauden edistämisen” nimissä. ”Luterilainen” kirkko rahoitti vasemmistolaisten terroristien aseita – tällaisen maineen sai luterilaisuus niihin aikoihin Guatemalassa meidän suomalaisten ansiosta! Piispa Aguirre on kuitenkin iloinen inkaintiaanien jälkeläinen ja ylpeä maastaan: ”Tulkaa käymään Guatemalassa. Ihastutte varmasti, ettekä tahdo ikinä lähteä sieltä pois!”
Täytyy myötää, että jo paljon eteläisempi Argentiinakin alkoi tuntua houkuttelevalta, kun siellä etelän kevät toi heleän vihreitä lehtiä puihin!
Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan piispa
ILC:n kokouksessa mukana olleet argentiinalaisen pappisseminaarin edessä. Seminaari palvelee latinalaisen Amerikan luterilaisia kirkkoja, jotka lähettävät pappiskandidaatteja neljäksi vuodeksi syventymään Jumalan sanaan ja teologiaan voidakseen palvella omissa kirkoissaan pastoreina.
