Kesän päätösseurat Lindilässä 26.8.17.
”ULKOPUOLELLE LEIRIN”- Mistä apostoli puhuu?
Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ”ulkopuolelle leirin”, hänen pilkkaansa kantaen; sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme. (Hebr 13: 12-14)
Ennen nämä seudut Perniön Lindilä mukaan lukien kuuluivat valtakuntamme ykkösalueisiin. Kuninkaantie eli Suomemme tärkein tie kulki Turusta Viipuriin näiden alueiden läpi. Tien varrelle rakennettiin kauniita kirkkoja, maatiloja ja kartanoita. Nämä seudut tulivat maamme vilja-aitoiksi..Ja siksi mm. Perniö kartoitettiin tarkasti (Augustin Ehrensvärd). Nyt olemme sivussa, periferiassa, ’ulkopuolella leirin’.
Uskonpuhdistuksen juhlavuonna joudumme surren sanomaan, että isiemme maassa on työnnetty syrjään pyhä Raamattu. Saadakseen raamatullisra opetusta ja ruokaa useat ovat ehkä jo vuosia osallistuneet Lähetyshiippakunnan messuihin ja seurakuntaelämään. Kuulut niihin, jotka ovat tosissaan ertsineet sitä, mitä voidaan antaa vain ylhäältä! Ja sellaista voi olla ainoastaan varmasti siellä, missä pyhää Raamattua pidetään kokonansa Jumalan sanana ja Luterilaista tunnustustamme oikeana pyhän Raamatun oppina. Sielun autuuden takia on oltu valmiita astumaan päättäväisesti ”ulkopuolelle leirin”.
Herätyksenomaisesti on Lähetyshiippakuntamme kasvanut. Sata vuotiaan itsenäisen Suomemme keskellä on suurimmissa kaupungeissamme vanhan luterilaisen kirkollisuuden seurakuntia. Herramme kysyi aikoinaan valitsemiltaan apostoleilta (Luuk 22) kun muisteli heidän yhteisen vaelluksensa alkuaikoja: ”Puuttuiko teiltä mitään?” Kun ajattelen taaksepäin Luther-säätiön starttivaihetta ja vielä Lähetyshiippakuntammekin alkua, niin olihan se pientä. Meillä on aikanamme mahdoton halu kuulua enemmistöön. Kaiken pitää olla suurta ja näyttävää myös autuuden asioissa. Ei vain enemmistön mielipiteet vaan mielikuvat ovat tulleet ratkaisevan tärkeiksi. Minulla oli vuosia taistelu sydämessä tällä alueella. Perkele toi uniinikin 70-luvun pastorikauteni ajan Naantalissa ja sen upeassa birgittalaiskirkossa ja näytti Lähetyshiippakuntamme vaatimattomia jumalanpalvelustiloja jne. Mutta Lähetyshiippakunnan alkuja muistellessani jouduin jatkuvasti tämän Herramme kysymyksen eteen: Puuttuko jotain? Puuttuko jotain teiltä ulkopuolella leirin?
Mistä käsin katsomme asioita?
Ei mitään! Ylhäältä on anottu ja ylhäältä on saatu! Meillä oli ja on Lähetyshiippakunnassamme Kristuksen kirkon tuntomerkkien mukainen messu ja kaikki Kirkon aarteet. On Kristuksen armon kaikkein pyhin evankeliumi, on hänen pyhät sakramenttinsa, on raamatullinen paimenen virka, on rukoileva, palveluksen työhön valmis, ristiä kantava kansa jne. Kun osaamme katsoa oikein eli Tunnustuksestamme käsin, ymmärrämme, ettemme kuulukaan periferiaan.Apostolisesta opista kiinni pitäessämme olemme aidon luterilaisen kirkollisuuden ja siten vanhan kirkon perillisiä. Aivan samaa uskoa tunnustivat pyhät apostolit ennen. Tätä Kuninkaantietä ovat valtavat joukot jo kulkeneet ja päässeet perille.
Hebrealaiskirjeestä tiedämme, että se on kirjoitettu tilanteessa, jossa hebrealaisia eli juutalaisia oli kääntynyt seuramaan Jeesusta Kristusta ja elämään syntien anteeksiantamuksen evankeliumista, mutta jotka alkoivat horjua uskon tiellä. Ihmisen luonnollinen uskonto on tekojen oppi eli lain uskonto. Monet noista hebrealaisista olivat valmiit -eri syistäkin- kääntymään takaisin juutalaisuuteen tai ainakin puolijuutalaisuuteen. Tai he olivat valmiit kompromisseihin. He tarvitsivat nyt pyhän apostolin rohkaisua: ”Niin menkäämme siis hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, hänen pilkkaansa kantaen.”
Raamatun sanaa voidaan käyttää väärin
Opiskellessani teologiaa 1960-luvulla työnnettiin kirkkoon agenda nimeltä ”Kirkko avoinna korjauksia varten”. Raamatullisen Tunnustuksemme sijaan tahdottiin ajaa demokratian tienviitat kaikkeen kirkon elämään. Gallupit alkoivat hallita kirkkomme ratkaisuja tehtäessä. On päästävä ulkopuolelle leirin. Kirkko ei ole ’uskottava’, jos ei tehdä sitä ja sitä.Tätä termiä ”ulkopuolelle leirin” käytettiin aivan väärin.
Monet hurskaat kristityt huomasivat tämän väärän kehityksen, mutta saattoivat ajautua toiseen väärään oppiin. He ajattelivat, että kaikkea kirkon toimintaa tuli läpäistä ’evankeliointi’. Puhuttiinkin kovasti tällaisesta läpäisyperiaatteesta. Evankeliointi on aivan raamatullinen termi, mutta evankeliovan kristillisyyden varjolla –tätä evankelointitermiä käyttäen- oltiin valmiit väheksymään raamatullista jumalanpalvelusta eli messua, paimenvirkaa, kirkon pyhiä toimituksia, katkismuksen oppimista pyhäkoulusta eteenpäin, aitoa seuratoimintaa jne. Nyt on keksittävä jotain uutta! Ja mitäs siitä opista, meidän pitää evankelioida! Nytkin piti päästä siis ”ulkopuolelle leirin”, kuten sanottiinkin. Vakaita kristittyjä aktivoitiin sen kaltaiseen evankelimistyöhön myös muodoltaan, jota uudelleenkastajat tai Jehovan todistajat harjoittivat. Kuinka moni ajautuikaan väärien kristityn mallien painostamana lainalaiseen kristillisyyteen, suoranaiseen urakkakristillisyyteen.
Mitä tarkoittaa ”ulkopuolelle leirin”?
Luemme tarkasti ensiksin: ”Menkäämme siis hänen tykönsä!”(proserkhestai, mennä luo). Kaikki pyhän Raamatun luotettavat opettajat kirkkoisistä Lutheriin ja siitä eteenpäin samassa oppijatkumossa painottavat juuri tätä: on mentävä sinne, missä Jeesus Kristus on! Hän on kohdattavissa siellä, missä on oikeat alttarit ja saarnastuolit. Hän on läsnä armonvälineissä Vapahtajan työtään tekemässä. Hänen luokseen tulee meidän mennä ja hänen luokseen haluamme johdattaa myös muita!
Jatkamme: Entä tuo sana, jota on käytetty paljon väärin, ”ulkopuolelle leirin”? Mitä se tarkoittaa? Ensiksikin sanotaan, että Kristus kärsi ”portin ulkopuolella”. Hän kantoi kaupungin ulkopuolelle Golgatalle ristiään. Epathen kr sisältää kärsimyksen ja kuoleman. Siellä hän lunasti koko ihmissuvun verellään synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Sama Hebrealaiskirje todistaa (9:12), että Jeesus Kristus ”oman verensä kautta … sai aikaan iankaikkisen lunastuksen”.
Toiseksi tämä ”ulkopuolelle leirin” johtaa meidät tähänkin hetkeen, omaan aikaamme. Muistamme siis, että hebrealaiskirjeen vastaanottajat olivat kristityiksi kääntyneitä juutalaisia. Ja tilanne oli silloin se, että synagogat vainosivat kristittyjä. Muistamme, miten Saul ennen kääntymystään vainosi kristittyjä. Ja ei-juutalaiset eli pakanat saattoivat syyttää kristittyjä mistä vain. Pyhästä ehtoollisesta saatiin aikaan rienaus, että se on kannibalismia. Poltinmerkkejä löytyi joka lähtöön, kuten tänäänkin. Vainot olivat jollain seuduin jo kovia. Prof. Jukka Thuren kokoaa hyvin langat kommentaarissaan ja sanoo: ”Kristus on taivaassa, mutta hän on tavattavissa seurakuntansa jumalanpalveluksessa, jota leiri eli ympäröivä yhteiskunta, synagoga niin kuin pakanallinen maailmakin, halveksii ja pilkkaa.”
Pysykää järkähtämättä toivon tunnustuksessa
Hebrealaiskirjeen alkuperäiset vastaanottajat olivat ulkonaisen paineen vuoksi hylkäämässä ristintien. He eivät enää suostuneetkaan elämään rohkeasti Herran omina vähemmistössä. Mutta huomaa, heitä ei rohkaise ja lohduta pyhä apostoli kuitenkaan siten, että koittakaa nyt säilyttää edes jotain Kristuksen opista, olkaa suvaitsevaisia. Ei! Edellä (10:23) hän rohkaisee:”Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen on uskollinen.” Synagogalla oli tuolloin lain suojaama asema. Siksi monet kristityiksi kääntyneet yrittivät tasapainoilla synagogan ja kristillisen seurakunnan välimaastossa. Mutta apostoli rohkaisee elämään kristittyinä muistuttamalla mm. toisaalla 11. luvussa Mooseksen historiasta: Mooseksella oli ollut egyptiläis-isaraelilainen kaksoiskansalaisuus, mutta hän valitsi Kristuksen häpeän Egyptin rikkauksien asemasta.
Olen saarnannut itselleni ja toisille 20 vuotta kahta asiaa. Ja saarnaan sen nytkin, enkä peruuta: Kristillisen yhtenäiskulttuurin aika on lopullisesti rakkaassa isiemme maassa ohi. On rohkeasti osattava elää vähemmistönä eli ulkopuolella leirin! Toiseksi: kansankirkkomme kulkee vääjäämättömästi siihen suuntaan, että sen papisto jopa häpeää Kristusta ja pyhää Raamattua Jumalan sanana. On etsittävä tosissaan oikeat alttarit ja saarnastuolit. Herra Jeesus ruokkii ja hoitaa kansaansa ulkopuolella leirin. Ja vie Kuninkaantietä aivan varmasti taivaalliseen Jerusalemiin.
