Blogi: Uusi translaki edustaa ideologista ihmiskäsitystä

Blogi
1.2.2023

Eduskunta hyväksyi 1.2.2023 lain sukupuolen vahvistamisesta (translaki) äänin 113-69. Hyväksytty translaki sallii jokaisen täysi-ikäisen suomalaisen muuttaa juridista sukupuoltaan pelkän oman ilmoituksen perusteella. Mitään ulkopuolista tahoa tai kontrollia, esimerkiksi lääkäreitä tai psykiatreja, ei enää tarvita sukupuolen juridiseen muuttamiseen.

Lain hyväksymisen taustalta löytyy oikeita periaatteita. Yksilön oikeudet ovat luovuttamattomia vapaassa demokraattisessa yhteiskunnassa. Aikuisten ihmisten tulee saada yksilöinä tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja, vaikka ne toisten mielestä voisivat olla vääriä ja ongelmallisia. On myös tärkeää, että jokaista ihmistä kunnioitetaan riippumatta tämän elämänvalinnoista.

Lain hyväksymisessä on kyse kuitenkin paljosta muusta. Se ei koske vain jotakin marginaalista ryhmää, joka etsii tunnustettua tilaa yhteiskunnassa elää omalla tavallaan tai hyödyntää lain mahdollistamaa itsemääräysoikeutta juridisen sukupuolen vaihtamisesta. Laki opettaa yhteisöllisellä ja muokkaa yhteiskunnallisella tasolla uutta käsitystä ihmisestä. Lain hyväksymisen myötä pieni vähemmistö kaappaa enemmistön omaan ideologiseen viitekehykseensä. Vaikka transkysymys ei koskisi sinua tai et olisi lainkaan kiinnostunut LBTQ-liikkeen asioista, meidän kaikkien tulisi hyväksyä ideologisen ryhmän määrittelemät lähtökodat ihmisyydestä. Koko kansa näin ohjataan marssimaan sateenkaarilipun perässä. Pervonormatiivisuudesta on tullut uusi normaali. Se laskeutuu eduskuntatalon portaita alas kaikkialle yhteiskuntaan.

Translaki on vain uusi askel seksuaalivallankumouksen tiellä. Sen tavoite on ollut vapauttaa ihminen yksilönvapauden ja ihmisoikeuksien nimissä kaikista seksuaalimoraalisista säännöistä sekä muuttaa käsitystä ihmisestä, elämän tarkoituksesta ja päämärästä. Ei ole mitään annettua luonnollista lakia eikä Jumalan luomaa järjestystä. Ei ole hedelmöittymiseen perustuvaa ihmisarvoa. Ei ole biologiaan perustuvaa kahta erilaista, samanarvoista ja toinen toistaan täydentävää sukupuolta. Ei ole mitään pysyvää ja pyhää, yhden miehen ja naisen välistä avioliittoa. Ei avioliittoa, jota odottaa ja jossa vastaanottaa turvallisesti, uskollisuudessa ja rakkaudessa seksuaalielämän lahja. Ei isästä, äidistä ja lapsista koostuvaa perhettä.

Eduskunta hyväksyi sukupuolineutraalin avioliittolain vuonna 2017. Avioliitto ulotettiin koskemaan samaa sukupuolta olevia pareja. Näin avioliitto irrotettiin luonnonoikeudesta ja biologisesta suvunjatkamisesta, koska vain miehen ja naisen solmima avioliitto on lähtökohtaisesti avoin lasten vastaanottamiselle ja ainut oikea turva kaikille perheenjäsenille.

Vuonna 2023 hyväksytty translaki jatkaa biologisen tosiseikan ja ihmiskunnan yhteisen vakaumuksen murtamista siitä, että ihmiset syntyvät joko poikina tai tyttöinä, ja tämä näkyy myös heidän ulkoisissa piirteissään ja sukupuolielimissään. Harvinaiset kehityshäiriöt (nk. intersukupuolisuus) eivät riko tätä sääntöä vaan päinvastoin vahvistavat sen todenperäisyyden.

Hyväksytty translaki ohjaa suomalaiset hyväksymään uuden ihmiskäsityksen. Sen mukaan on luonnollista, tervettä ja hyväksyttävää, että ihmisen ruumis ja sielu, mieli ja keho voidaan repiä irti toistaan. Vaikka ruumis on miehen tai naisen, niin jos ihmisen mieli, tunne ja kokemus kertovat jotakin muuta, se ratkaisee. Tämän itsemääritellyn sukupuolen olisi kaikkien hyväksyttävä ja tunnustettava. Voiko kuitenkaan koskaan ihmiselle, psykofyysiselle kokonaisuudelle, olla hyväksi asettaa vastakkain kehoa ja mieltä? Tästä huolimatta lain myötä kielemme ja puheemme olisi taivuttava vastoin kokemusmaailmaamme ja biologisia tosiasioita kristillisestä ihmiskäsityksestä puhumattakaan tunnustamaan sukupuolten moneus ja vaihtuvuus. Mitä seurauksia lailla tuleekaan olemaan sananvapaudelle?

Translaki on äärimmäisyyteen vietyä yksilökeskeisyyttä ja idealismia, jossa henki kumoaa materiaalisen todellisuuden. Teologian historiassa tätä aineellisuutta ja materiaalisuutta väheksyvää harhaoppista liikettä kutsutiin gnostilaisuudeksi. Valitettavasti uudessa translaissa on samanlainen ihmisen kehoa halveksiva perussävy. Ei kunnioiteta sitä ruumista, jossa sielu ja mieli asuvat.

Vaikka laki ei koske ainakaan vielä alaikäisiä, se kuitenkin viestittää myös heille, että ihmisen sukupuoli on täysin subjektiivinen asia. Edes millään fyysisillä tekijöillä ei välttämättä ole merkitystä sukupuolen kannalta, vaan ihminen saa itse päättää, onko hän tyttö, poika tai jotakin muuta sukupuolta. Lainsäädäntö lisää näin entisestään sukupuolidysforiaa, joka on 2000-luvun julkisen keskustelun myötä lisääntynyt räjähdysmäisesti. Erityisesti murrosikäiset tytöt ovat näissä asioissa herkkiä ohjautumaan yleisen mielipiteen, kaveriporukan ja julkisen keskustelun mukaan. Uusi lainsäädäntö ei suinkaan tue heidän kehitystään ja pysyvän sukupuoli-identiteetin löytymistä vaan entisestään vaikeuttaa sitä.

Uuden lainsäädännön taustalla on ajatus, ettei ihmisellä ole minkäänlaista annettua tai pysyvää sukupuolista identiteettiä. Hänen täytyy itse luoda ja muokata se, kuka hän haluaa olla. Tällainen tehtävä ajaa monet kasvavat nuoret sietämättömään epävarmuuteen ja altistaa heidät mielenterveyden häiriöille.

Laki on hyväksytty. Mutta tästä lain edustamasta ihmiskäsityksestä ei seuraa mitään hyvää. Se on perusteiltaan todellisuudelle vieras ja valheellinen. Tämä näennäisen vapauden tie tulee johtamaan vain suurempaan pahoinvointiin. Tämäkin vallankumous syö omat lapsensa. Surullista kyllä, juuri lapset ja naiset ovatkin suurimmat kärsijät.

Kristittyinä tiedämme, että esivaltaa on kunnioitettava, koska se on Jumalalta. Esivallalla on kuitenkin rajansa. Kristittyinä kansalaisina emme voi koskaan hyväksyä eduskunnan pienen enemmistön edustamaa uuden translain ihmiskäsitystä.

Jokainen kristitty saa edelleen nähdä itsensä ja lähimmäisensä Jumalan luomana arvokkaana ja ainutlaatuisena ihmisenä joko miehenä tai naisena. Muita sukupuolia ei ole eikä biologista sukupuolta voi vaihtaa. Sukupuoli on annettu hyvä lahja. Me saamme itse iloita ruumistamme ja sielustamme. Saamme opettaa ja ohjata toisiakin näkemään kehon ja mielen ykseys, vaikka se voisi olla hämmentävää ja vaikeaa, kuten esimerkiksi anoreksian tai sukupuolidysforian kanssa kamppailevat kipeästi tietävät.

Lainsäädännön muuttaminen lisää entisestään tarvetta siihen, että kristilliset kirkot pitävät esillä luonnollista lakia ja Raamatun ihmiskuvaa, opettavat sitä kärsivällisesti ja johdonmukaisesti toimivat sen pohjalta. On myös varauduttava maksamaan hinta kristillisen uskon ja ihmiskäsityksen tunnustamisesta.

Me kaikki tarvitsemme tässä kutsussa Kristuksen apua ja armahdusta. Saamme edelleen opetella kohtaamaan totuudessa ja rakkaudessa eri tavoinkin ajattelevat. Saamme rukoilla isänmaamme ja kansamme puolesta. Ennen muuta oman seksuaalisenkin rikkinäisyytemme ja kaikkien lankeemustemme keskellä saamme jäädä Kristuksen armollisiin käsiin.

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. (Matt.11:28)

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. (Ps.139:13-14)

”Minä uskon Jumalaan, Isään, kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.”

Mitä se on?

Minä uskon, että Jumala on luonut minut ja koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, puolison ja lapset… Vähä katekismus

Piispa Juhana Pohjola

Juhana Pohjola

Lähetyshiippakunnan piispa