Sain käydä Romanian Bukarestissa edellisellä viikolla. Matkani syy oli yhteydenotto viime keväältä. Teologian maisteriksi kesällä valmistunut Sorin Trifa (38) oli pyytänyt apua romaniankielisen tunnustuksellisen luterilaisen kirkon perustamisessa ja kehittämisessä. Romaniassa toimii sekä saksan- että unkarinkielinen luterilainen kirkko. Nämä kielivähemmistökirkot eivät tee juurikaan työtä romaniaksi. Lisäksi ne ovat teologiselta profiililtaan Luterilaisen maailmanliiton näköisiä.
Kesällä Sorin kutsuttiin Lutheran Church Missouri Synodin Tsekissä toimivan sisarkirkon (Evangelical Church of the Augsburg Confession in the Czech Republic), ECAV:n lähetiksi. Hän on jättänyt siviiliammattinsa ja tekee täysipäiväisesti lähetystyötä. Hän käy kerran kuussa myös Italian Padovassa, jonne on perustettu romaniakielinen seurakunta.
Sorin oli minua vastassa kentällä. Hän esitteli minulle matkalla kaupunkia. Kaikesta näkyi, miten hengellistä kenttää dominoi autonominen ortodoksinen kirkko. Sorin mukaan kirkon viesti on selkeä: olla romanialainen, olla ortodoksi. Valtiovalta tukee kirkkoa voimakkaasti, mikä näkyy muun muassa valtavan nationalistisen temppelin Kansan lunastuksen kirkon rakennustyömaalla. Vaikka yli 80 prosenttia kansasta lukeutuu ortodokseihin, Sorinin mukaan vain noin viisi prosenttia osallistuu säännöllisesti kirkon toimintaan. Ihmiset mieltävät, että kirkko hoitaa heidän puolestaan jumalasuhteen. He maksavat veronsa ja lisäksi isot summat kaikista kirkollisista toimituksista jopa esirukouksista. Kirkolla onkin osin huono maine jatkuvana rahastajainstituutiona.
Mikä on luterilaisuus tila? Sorin valotti historiaa minulle. Luterilaisuus saapui heti uskonpuhdistuksen alkuvaiheessa silloiseen Transsilviaan. Ensimmäinen romaniankielinen painettu kirja oli Lutherin Vähä katekismus. Siinä myös luovuttiin kyrillisistä kirjaimista ja siirryttiin latinalaisiin. Sirpalemaisen historiansa vuoksi luterilaisuus Romaniassa kanavoitui sekä saksaa (Evangelical Church of the Augustan Confession) että unkaria (Evangelical Lutheran Church of Romania) puhuviksi kirkoiksi. Tunnustuksellinen identiteetti katosi rationalismin ja uusprotestantismin vallattua yliopistot Keski-Euroopassa. Romanian alueelta saksankieliset papit lähetettiin Saksaan Tübingeniin opiskelemaan. Tulos oli sen mukaista. Tübingenin koulun radikaali raamattukritiikki 1800-luvulla tuhosi kirkon sisältä. Siitä oli myöhemmin lyhyt askel luterilaisten ja reformoitujen kirkkoliittoon Leuenbergin unioon. Nykyään luterilaiset kirkot ovat pieniä ja aika lailla sisäänpäin kääntyneitä. Saksankielinen kirkko kärsi massiivisen verenhukan kommunistivallan romahtamisen jälkeen, kun lähes 90 prosenttia kirkon jäsenistä emigroitui Saksaan. Nykyään kirkon rekisterissä on noin 30 000 jäsentä.
Entä suomalaisillekin tuttu pastori Richard Wurmbrand, joka toimi Bukarestissa. Elääkö hänen perintönsä? Sorin kertoi, miten kommunistivallan käsissä kärsinyt pappi kääntyi ulkoisen pakon vuoksi anglikaanisuudesta luterilaisuuteen, kun anglikaanisen kirkon toiminta kiellettiin 1930-luvun saksalaismielisessä Romaniassa. Häntä ei hyväksytty luterilaisiin vähemmistökirkkoihin. Hän toimikin itsenäisesti ennen norjalaisten järjestämää muuttoaan ulkomaille. Hänen hengellinen perintönsä elää vapaiden suuntien toiminnassa.
Mitä on Sorinin näky? Kun tätä kysyin, hänen silmänsä kirkastuivat ja vastaus tuli nopeasti: Rakentaa tunnustuksellinen luterilainen romanian kielinen kirkko. Päivällispöydässä hän kertoi, miten oli tuhlaajapojan tieltä löytänyt internetin kautta tunnustuksellinen luterilaisuuden. Kesällä päättyneissä viisi vuotta kestäneissä teologian opiskeluissa hän oli keskittynyt luterilaiseen ehtoollisteologiaan. Puhuttelevaa oli kuulla, miten yksinäistä hänellä on ollut evankelikaalisten ystävien parissa ortodoksisen valtiokirkon maassa, jossa vähäiset luterilaiset ovat sanomaltaan väljähtäneet eivätkä halua tehdä työtä romanian kielellä. Rohkeutta ja sinnikkyyttä uuden aloittamiseen siis mieheltä löytyy!
Sorinin lähetysstrategia on selkeä. Hän haluaa tavoittaa ihmisiä internetin kautta, ohjata heitä luterilaiseen opetukseen ja johdattaa heidät messuyhteyteen seurakunnassa. Lisäksi hän on kääntänyt ja kääntämässä perusluterilaista kirjallisuutta romaniaksi. Kun hän syksyn alusta on voinut kokopäivätoimisesti keskittyä hengelliseen työhön, hän aloitti sanajumalanpalvelukset kodissaan. Saarnat menevät jo Internetiin.
Minut haettiin jumalanpalvelukseen seuraavana päivänä. Olohuoneen ruokapöytä oli kauniisti laitettu alttariksi. Opiskelijoiden lomakauden takia muutama puuttui joukosta. Sorinin vaimon ja kahden pojan lisäksi paikalle saapui kaksi keski-ikäistä miestä. Jumalanpalvelus toimitettiin hyvän liturgisen järjestyksen mukaisesti. Sorin on kääntänyt myös virsiä, mutta niitä ei ole vielä painettu, joten emme päässeet laulamaan. Ehtoollista päästään viikoittain viettämään sitten kun Sorin vihitään pastoriksi. Jumalanpalveluksen jälkeen puhelimme pitkään yhteisellä lounaalla pihalla miesten kanssa kirkon tuntomerkeistä, seurakunnasta perheenä ja Kristuksen ruumiina. Sain jakaa meidän kokemuksiamme, miten jumalanpalvelus on elämäksi ja seurakunta kotina. Paljon oli yhteisiä leikkauskohtia ja toivottavasti myös yhteydenpitoa tulevaisuudessa.
Rohkaisin pientä seurakuntaa Sakarjan kirjan sanoilla, ettei Herra ylenkatso pienten alkujen päivää. Tämän jakeen Simo Kiviranta lausui minulle virkaanasettamiseni yhteydessä syksyllä 2000. Kun itse olen saanut elää nämä sanan lupaukset todeksi, miksi ystävät Romaniassa eivät myös saisi niitä todeksi elää.
Muistaisitko sinäkin rukouksin Sorinia, hänen perhettään ja seurakuntaa!
Tutustu tarkemmin:
Juhana Pohjola
Hiippakuntadekaani
