Psalmi 92

1. On kallis, hyvä asia
nyt kiittää Isää Jumalaa.
Hän, meidän rakas Herramme,
suo meille kaikki tarpeemme.

2. Me harpuin, huiluin mahdamme
niin kiittää kuin vain taidamme
armoa suurta, avaraa
öin, päivin ilman loppua.

3. Herralle veisaan hyvälle,
kiitosta kannan pyhälle
nyt tähden suuren hyvyyden:
näin tunnustan sen syvyyden.

4. Ei tätä tyhmä ymmärrä,
vaan sanoo ilman järkeä:
On kaikki täällä sattumaa.
Hän synnin tiellä vaeltaa.

5. Nyt kukoistavat ylpeät,
voimalliset ja ynseät,
vaan julma loppu heillä on,
kun helvetti tuo turmion.

6. Vaan sinä, Herra, hallitset
ja väkevästi vallitset.
Vihollisesi sortuvat
ja kadotukseen hukkuvat.

7. Nyt katso, kuinka kunniaan
voimani sarvi nostetaan.
Riemua näkee silmäni,
iloa kuulee korvani.

8. Hurskas kuin palmu vihertää
ja kantaa hyvää hedelmää.
Hän säilyy, kasvaa, vahvistuu
kuin Libanonin setripuu.

9. He juurtuneina seisovat,
huoneessa Herran asuvat
kauniisti siellä kasvaen,
hedelmää aina kantaen.

10. He julistavat Herraansa
ja suurta vanhurskauttansa:
On turvakallioni hän,
vain Jeesus antaa elämän.

Jakob Arrhenius, Ruotsi, (1642−1725)