Psalmi 72

1. Ylistys, hoosianna, Pojalle Daavidin,
hän saapui niin kuin ammoin on ennustettukin!
Hän sortajamme murtaa, vangitut vapauttaa.
Hän rikoksemme poistaa, oikeuden rakentaa.

2. Hän avuksemme rientää, sorretut pelastaa.
Hän tukee, auttaa köyhää, heikoille lahjoittaa
huokausten sijaan virret, valkeuden pimeään;
sielumme kurjat ovat niin kalliit silmissään.

3. Sateena siunausten luoksemme laskeutuu,
ilomme, rakkautemme toivossa uudistuu.
Käy rauha edellänsä sanansa tuojana,
vanhurskaus kuin virta kastelee laaksoja.

4. Myös Arabia kerran nimeään kumartaa,
Afrikan vuorimaissa kannetaan kunniaa.
Ja kaukaa kiitosuhrein myös laivat saapuvat,
ne rikkauksinensa Kristusta palvovat.

5. Kuninkaat kumartuvat lahjojaan uhraten,
palvovat kansakunnat kiitosta veisaten.
Hän Valtias ja Herra on yli merten, maan,
minne vain kotkan siipi kykenee kantamaan.

6. Herralle rukoukset nousevat päivittäin,
leviää laajemmalle kuningaskunta näin.
Se ikuisesti kestää ja pysyy voimassa,
kuin Libanon se kantaa runsaasti satoa.

7. Hän viholliset kaikki voitollaan kukisti,
ja siunauksillansa maan kaiken voiteli.
Ei koskaan ajan virta syö Herran liittoa,
nimensä muuttumatta säteilee rakkautta.

James Montgomery, Englanti, (1771−1854)