Psalmi 146

1. Sieluni riemuin veisaa
Herralle laulaen:
tahtonsa kaiken ohjaa,
johdattaa parhaiten.
Herraani korkeudessa
alhaalla ylistän
täydellä sydämellä
päivinä elämän.

2. Siis tarkkaa, ihmislapsi,
tekoja Jumalan,
niin ettet pettämäksi
jää turhan maailman.
Herroihin älä luota,
maailman kunniaan:
sen loistelias valta
katoaa aikanaan.

3. Jokainen ihmislapsi
raukenee kuolemaan.
Henkensä vanhus, lapsi
pois joutuu antamaan.
Ihmisen viisaus, voima
heikkona hajoaa.
On ruumis tomu, tuhka,
kun henki katoaa.

4. Onnellinen, ken etsii
Jaakobin Jumalaa!
Ken häneen yksin turvaa,
perinnön parhaan saa:
saa osan ihanimman,
kauneimman aartehen,
ei murru sydämensä
painoissa murheiden.

5. Herralla väkevyyttä
on loppumattomiin,
sen osoittavat kyllä
tekonsa riittämiin:
maa, taivas joukkoinensa
ja parvet syvyyden
kätkössä pinnan alla
rajujen aaltojen.

6. Ei uskollinen Herra
vääryyttä koskaan tee,
vaan häneen turvaaville
hyvyyttään jakelee.
Jumala mielellänsä
myös pysyy sanassaan.
Hän sorrettua auttaa,
kun tätä tuomitaan.

7. Tuhansin neuvoin Herra
kuolosta pelastaa,
ruokamme meille antaa,
pois nälän karkottaa,
myös niukkuudesta pystyy
ravinnon antamaan,
ja kurjuuteen hän saapuu
tuskamme kantamaan.

8. Sokeiden tosi valkeus
on hyvä Jumala.
Hän heikot, kumaraiset
taas pystyyn ojentaa,
rakastaa vanhurskaita,
kaikkia omiaan,
on ystävänä parhain,
kun häntä tarvitaan.

9. Tuo muukalaisten huone,
orpojen ystävä
parhaana puolisona
suojelee leskeä.
Vaan vihamiehillensä
on Herra hirmuinen,
on perikato heidän
osansa viimeinen.

10. Herrani kiittäjäksi
olen niin vähäinen,
rinnalla Kuninkaani
vain kuiva kukkanen.
Kuitenkin Siionissaan
tällaisenani saan
enentää maailmassa
Jumalan kunniaa.

Paul Gerhardt, Saksa, (1607−1676) 1653.