Psalmi 104

1. Nyt palvokoot taivaat kuningastaan!
On ihanaa laulaa rakkaudestaan.
Hän ikuinen suojamme voimassaan on,
on vaatteenaan kirkkaus loppumaton.

2. Siis voimaansa suurta kiittäkäämme
ja kirkkaudestaan veisatkaamme.
Hän vihansa vaunuissa myrskyää, lyö,
käy pimeydessä, on synkkä kuin yö.

3. Hän maailman täyteen ihmeitään loi
ja voimallaan ammoin lahjansa soi:
loi meren ja taivaan, loi tähtien vyön,
loi päivämme paisteen, loi levoksi yön.

4. Ken kertoa voisi suuruudestaan,
ken kiitoksen toisi laupeudestaan?
Se valaisee, kastaa ja virvoittaa maan,
ei määrää, ei loppua runsaudellaan.

5. Me vaivainen kansa tomussa maan
näin uskollisuuttaan muistamme vaan.
On armonsa hellä ja mittaamaton,
sen syvyys on pohjaton, luotaamaton.

6. Oi rakkaus, voima niin ääretön,
on enkelten riemu päättymätön.
Myös muu luomakunta, niin vedet kuin maa,
nyt kiittäköön Herraa ja Vapahtajaa.

Robert Grant, Englanti-Intia, (1779−1838)