1. Kuolemaa Herran Jeesuksen
muistamme kaikki uskoen.
Murheissa on se lohdutus,
sydämen onni, ihastus.

2. Verensä pyyhkinyt pois on
syntien kovan tuomion:
hän itse, Poika Jumalan,
velkamme maksoi kokonaan.

3. Todeksi tämän vahvistaa
Kristus nyt sakramentillaan.
Hän läsnä on ja omiaan
vahvistaa rakkaudellaan.

4. Sanansa mukaan uskomme,
varmasti että saamme me
pöydässään pyhän ruumiinsa
ja veren vuodattamansa.

5. Tuo kallis ruoka Kristuksen
ylittää järjen ihmisen,
on matkaeväs, mannamme,
kun taivaaseen me kuljemme.

6. Autuas on, ken uskoen
omistaa lupauksen sen,
että on Kristus, Kuningas,
rakkaudessaan armias.

7. Kun saapuu pöytään syntinen
ja katuu armon uskoen,
hän kuolee aina synnille
ja elää yksin Herralle.

8. Ihminen epäuskossaan
Herramme lahjan kadottaa,
ja siksi osanaan vain on
uhkaus Herran tuomion.

9. Oi Jeesus, rakkain veljemme,
kuoleman kärsit tähtemme.
Pyhissä haavoissasi tee
terveeksi meidän sielumme.

10. Pyydämme pyhää uskoa
oikean vieraan tavalla
syöden ja juoden Kristusta
omistaa taivaan autuutta.

Mukaelma Haqvin Spegelin, Ruotsi, (1643–1714) virrestä.