1. Sydän levoton janoaa rauhaa
luota Isäni taivaallisen.
Omat voimani käytin jo loppuun,
nääntyi sieluni, jaksanut en.
Voinko tuskaani saada nyt lääkkeen
armopöydästä Jeesuksen?

2. Mistä löytäisin rohkeuden käydä
pöytään Herrani, Jeesukseni?
Oma kelvottomuuteni painaa,
en voi kohottaa kasvojani.
Pelko sydämen koettelusta,
vaara vilpistä ahdistaa.

3. Sinä, rakkahin Vapahtajani,
kutsut luoksesi lampaitasi.
Anna minunkin äänesi kuulla,
sanat Paimenen sydämesi.
Sanot: synnit saat anteeksi kaikki
vuoksi sovitusuhrini.

4. Herra, anteeksiannon ja rauhan
annat ehtoollispöydässäsi.
Synneistäni ei yksikään jäänyt
ulkopuolelle haavojesi.
Omantuntoni syytökset synkät
olet ottanut päällesi.

5. Yli kaiken on ihmetys tässä:
tehtiin vanhurskas syntiseksi.
Sinä, viaton Jumalan Poika,
vihan maljan joit puolestani.
Naulat syyttävän kirjaimen lyötiin:
rakas Herrani surmattiin.

6. Tämä leipä on Jeesuksen ruumis,
ruumis runnellun Vapahtajan,
syntieni ja rikkomusteni
ristiinnaulitseman, surmaaman.
Minä elämän jälleen saan tässä
taivaan mannassa, leivässä.

7. Veri uhri on Jeesuksen rakkaan,
hinta syntien sovituksen.
Omantunnon se puhdistaa raskaan
kapinallisten pettureiden.
Leipä totinen ruumis on Herran.
Viini on veri Karitsan.

8. Seurakuntana yhdessä syömme
ruoan Herramme asettaman.
Kaiken toistemme kanssa näin jaamme:
surut, kiusaukset ja kuoleman.
Silloin riemu on ristimme alla:
ilo, autuus ja kunnia.

9. Pyhä Henki tuon lahjan niin kalliin
meille uskossa voi kirkastaa.
Sitä itse ei kukaan voi ottaa,
yksin lupaus sen lahjoittaa.
Siksi riemuitsen sanasta Herran
uskollisen ja laupiaan.

10. Kolmiyhteinen Jumala siunaa
meitä pöydässä ehtoollisen.
Isä Poikansa kuolemaan antaa,
meille veri tuo armahduksen.
Kaiken sanallaan Herramme kantaa,
lupauksensa vahvistaa.

11. Vielä suurempi kunnia kerran
Herran omille lahjoitetaan,
meidät taivaalliseen juhlapöytään
häissä Karitsan kun kutsutaan.
Kanssa verellä lunastettujen
siellä laulamme riemuiten.

Teksti: Harri Lammi; muokannut Ida Heikkilä
Sävel: Harri Lammi (1959)