1. Jos hento ja pienoinen oksani
saa kuulua runkoosi, Herrani,
ei milloinkaan elämä, kuolema,
voi minua erottaa sinusta.

2. Kun ehtoollispöytääsi polvistun,
saan suoniini veresi siunatun.
Se virvoittaa nuutuneen henkeni
ja rohkaisee jatkamaan matkaani.

3. On otteesi varma ja lempeä,
kun puhdistat oksaani villiä.
Ja jos minun oksani haavoille jää,
saan kuitenkin kantaa hedelmää.

4. Näin Herrassa toistemme vierellä
me kasvamme siskoina, veljinä.
Oi suo, ettei luopuisi yksikään
ja kuihtuisi, joutuisi pimeään.

5. Saa hento ja pienoinen oksani
näin kuulua runkoosi, Herrani.
Tuo runko on risti, vain kautta sen
saan luonasi elämän ikuisen.

T: Sigvald Skavlan1890
M: Nils Lindhjem 1890
K_Ida Jungner 2012