1. Tässä, oi Herra, kohtaan kasvosi.
Näkyvään pyhään tartun minä nyt.
Ikuisen armon otan suuhuni.
On uupunut, kadonnut löytynyt.

2. Tässä syön leipää pyhän Jumalan,
juon viinin, nautin itse Jumalaa.
Pois lasken kaikki kuormat maailman.
Iloitsen, anteeksi kun tässä saan.

3. Tullut on hetki juhlan riemukkaan,
kun taivas pöydän valmistanut on.
Täydellä sydämellä onnen saan,
Herrani kun nyt omanani on.

4. Apua muuta en käy etsimään,
en muita itseäni tukemaan.
Sinuun, oi Herra, turvaan yksistään.
Sinussa voiman, aivan kaiken saan.

5. Minun on synti, sinun hurskaus,
syy minun, pyhä veri sinun on.
Veresi pakopaikka, vaatetus,
uskossa aarteeni on loputon.

6. Niin kovin joutuisasti nousemme,
poistumme, astiat pois korjataan.
Ei silti ehdy rakkaus Herramme,
kilpenä suojelee hän omiaan.

7. Kerrasta toiseen juhla toistetaan,
sen päättyminen viittaa taivaisiin:
Karitsan häissä täyden onnen saan,
se kestää aikakausiin ikuisiin.

Horatius Bonarin, Englanti, (1808−1889) virren pohjalta Anssi Simojoki