1. Rakas sielu ihanainen,
jätä synti, meno mainen!
Valkeuteen astu uuteen,
säkenöivään kauneuteen,
sillä armon Herra pyytää
vieraspitojensa pöytään.
Hallitsija suuri taivaan,
kutsuu sinut syömään, juomaan.

2. Minä näännyn nälissäni
ikävästä Ystäväni.
Usein kyynelissä huokaan:
Tahdon maistaa taivaan ruokaa!
Jano polttaa sielussani;
pyydän, Elonruhtinaani,
että leipä sekä viini
Kristukseen liittäisi kiinni.

3. Pyhä halu, pelko syvä
sielussani enentyvät.
Salaisuutta tämän ruoan
ihmettelen ja näin huomaan:
voima Herran Pyhän Hengen
ihmislapsen kutsuu luokseen
elämään Jumalassansa,
lahjavanhurskaudessansa.

4. Ihmettä käsittämättä
järki tyystin väistyy tästä:
loppumatta leipä pyhä
tuhansia ruokkii yhä,
neste kallis viinipuusta
on Kristuksen veren juoma.
Herran Henki tämän yksin
meille selittää voi täysin.

5. Jeesus, armon aurinkoni,
iloni ja autuuteni,
olet aina kaikkenani,
lähteenäni, valonani.
Vaivun jalkojesi juureen.
Auta, että lahjan suuren
nautin nyt arvollisesti
sielulleni autuudeksi.

6. Uskollinen rakkautesi
vaati sinut taivaastasi
puolestamme elämäsi
lahjoittamaan ristilläsi.
Ristin veri synnin maassa
on nyt meitä juottamassa,
että emme unohtaisi
voimaa ihmisrakkautesi.

7. Jeesus, elämämme leipä,
auta, etten ruokaa tätä
turhaan enkä vahingoksi
vieraanasi söisi, joisi.
Auta, että sielunruoka
rakkautta minuun vuotaa.
Anna, niin kuin nyt maan päällä,
taivaan vieras olla siellä.

Johann Franck, Saksa, (1618−1677) 1649