1. Oi rakkaus syvä, ääretön,
järjelle käsittämätön,
kun itse Poika Jumalan
pukeutui hahmoon kuolevan.

2. Enkelit eivät puolestaan
kelvanneet tänne maailmaan,
vaan itse muodon ihmisen
hän puki päälleen syntisen.

3. Kasteeseen astui tähtemme,
paastosi meidän vuoksemme.
Hän voitti vihollisemme,
kun kärsi kiusauksemme.

4. Hän puolestamme rukoili
ja hyvyydestään opetti.
Hän teoillaan ja sanoillaan
huolehti pelastetuistaan.

5. Tähtemme hänet petettiin
ja piikkikruunuin kruunattiin.
Kuolemaan, ristin häpeään
vuoksemme kulki yksinään.

6. Tähtemme nousi kuolleista.
Vuoksemme saapui taivaasta
väkevä Pyhä Henkensä,
omainsa turva, ystävä.

∆ 7. Kunnia Jumalallemme,
rakastavalle Herralle.
Ylistys Kolminaisuuden
nyt nouskoon täältä taivaaseen.

Benjamin Webb, Englanti, (1819−1885) Tuomas Kempiläisen (1380−1471) virren pohjalta