1. Vapahtajan etehen
tomuun tähden syntien
lankeamme katuen,
tohtimatta taivaaseen,
korkeuksiin katsahtaa,
kun vain tuskaa, kuolemaa
sinulle toi syntimme.
Niitä surren kadumme.

2. Lapsena ja nuorena
laki painoi kuormana.
Erämaassa hirmuinen
hetki suurten syntien
kävi kimppuun kiusaamaan,
solvaamaan ja soimaamaan.
Näitä, Jeesus, mietimme,
syntejämme kadumme.

3. Pyhimmällä murheella
Lasaruksen haudalla
kyyneleitä vuodatit
niin kuin, Jeesus, valitit
Jerusalemiasi
ja myös kavaltajaasi.
Näitä me nyt muistamme,
syntejämme kadumme.

4. Epätoivo valtava,
tuska verta vuotava,
piikkikruunu, ristin puu,
taivas mustaan verhoutuu.
Karitsa näin uhrataan
sovittamaan taivaan, maan.
Kuule, Jeesus, huutomme,
syntejämme kadumme.

5. Kuului kuolon korina,
raskaan kiven takana
oli synkkä hautasi,
josta nousit voittoosi.
Astuit ylös kunniaan
hallitsemaan taivaan, maan.
Kiitostasi huudamme,
syntejämme kadumme.

Robert Grant ”Litany”, Englanti, 1779-1838. (Paastonaika)
Sävel: Joseph Parry, Englanti, 1841-1903.
LW 93 Kääntänyt Anssi Simojoki 2008