1. On Jeesus Kristus ainut
perustus kirkkonsa.
Hän on sen itse luonut
vedellä, sanalla.
Hän saapui, Herra taivaan,
pyhänsä kihlaamaan,
verellään, kuolemallaan
omikseen ostamaan.

2. Kirkkona joka kansan
ja koko maailman
sai perintönä taivaan
se uskon oikean:
on yksi kaste, Herra,
pelastus nimessään,
ja yksi, pyhä ruoka
ruumiissaan, veressään.

3. Ei kirkko huku koskaan,
sen Herra varjelee,
osoittaa rakkauttaan
ja hoitaa, suojelee.
Vihaajat maailmassa,
Juudakset joukossaan
makaavat viimein maassa;
ei kirkko kaadukaan!

4. Ja halveksija huomaa
vain kirkon ahdingon,
kun riita repii, raastaa,
sakea valhe on.
Kuitenkin pyhät kirkon
sanassa riippuvat,
voimassa yhden uskon
he aamuun kulkevat.

5. Sodassaan kirkko muistaa
päätöstä vaivojen,
kun kirkon Herra voittaa
ja rauha suloinen
on taivaan kirkkaudessa
osana pyhien.
sodan käynyt kansa
saa levon ikuisen.

6. Jo maailmassa yhtyy
se pyhään Jumalaan,
ja salatusti liittyy
jokaiseen uskovaan,
jonka on käsi Herran
elämään johtanut
ja poikki kuolon virran
Eedeniin saattanut.

7. Oi heitä autuaita!
Nöyrästi pyydämme:
myös meitä auta, Herra,
niin, että pääsemme
kunnian valtakuntaan,
syleilyyn Ylkämme.
Me siellä rakkauttaan
iäti kiitämme.

Samuel J. Stone, Englanti (1839 – 1900). ”Lyra Fidelium: Twelve Hymns on the Twelve Articles of the Apostles Creed.” 1866.
Sävel: Samuel S. Wesley, Englanti (1810—1876).
Suom: A.S.