1. Miksi vieläkin torjuisit rakkauteni?
Jo tähtesi henkeni annoin.
Veren vuodatin vuoksesi kuollessani
ja kuormasi painavan kannoin.
Kun orjuutes näin tulin orjaksi myös,
ja ristille löi minut hirveät työs.
Nyt ruumiini haavoja katso!

2. Minä kylmää ja hellettä kärsiä sain,
ja sieluni vaivassa valvoi.
Minä iskuja sain, mutta vaikenin vain,
ja ahdistus mieltäni kalvoi.
Minä itseäni ole säälinyt en,
sua sääli mun sieluni murheellinen,
kun perjantain pitkän mä kärsin.

3. Mitä kaikesta työstäni palkaksi sain,
ja milloinka vaivani maksoit?
Minä luokseni kutsuin, sä estelit vain
ja viivyttelit, minkä jaksoit.
Niin on kuoresi kuin kivi särkymätön,
on mielesi kylmä ja kiittämätön
ja turhia juonia täynnä.

4. Minä hellästi vieläkin houkuttelen
ja ääneni muuttua annan.
Paimenäänellä kutsun ja suostuttelen,
jos löydän, niin kotiini kannan.
Minä sieluasi suren katkerasti.
Niin äitikin kyyneliin ratkeavi,
kun lapsensa kuolemaa itkee.

5. Siksi, syntinen, heitä jo harhailusi,
saat saapua sellaisenasi.
Minä taakkasi pois otan harteiltasi,
saat omaksi omistamani.
Minuun turvata voit, olen uskollinen.
Pian aika on loppunut etsimisen.
Jo itsesi minulle anna!

6. Jeesus, annan nyt sinulle sydämeni,
jo tahtoisin syliisi jäädä.
Sinun Henkesi johtakoon elämääni,
muut valtiaat luotani häädä.
Anna kuunnella, Rakkaani, ääntäsi vain,
kun ristisi ansion lahjaksi sain.
Vie taivaiseen hääjuhlaan kerran.

Melodia: Erkki Näreharju 1974
Teksti: Anders Carl Rutström 1776
Uudistaja: Mikko Himanka ja Lauri Thurén
Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1999
Melodian © Erkki Näreharju