Laki
1. Pois, maailma, pois!
En kauemmin orjasi ollakaan vois.
On taakkasi ruvennut rasittamaan.
Sen pudotan, käyn sitä halveksimaan,
kun itseni vapaaksi riuhtaista sain.
On turhuutta vain,
on turhuutta vain!
Evankeliumi
2. Pois maailma jää!
Voi maailmaa, sieluni viettelijää.
On hyvästin hetki nyt edessäni,
on aika myös haudata pettäjäni
ja rientää pois suruista, murheistakin
luo Aabrahamin,
luo Aabrahamin.
Laki
3. Ja elämä tää,
se käsistä haihtuu ja pois häviää.
Siis mitä on huoleni murheellisin,
tai nokkelat sanani hilpeimmätkin?
Ja se, mitä otsani hiestä sain,
on turhuutta vain,
on turhuutta vain!
Evankeliumi
4. Vaan aikamme on
niin autuuden keväässä loppumaton:
Ei sarastus milloinkaan aamua saa,
ei yön taivas kuuta nää kumottavaa,
vaan Jeesus vie, valkeus ihmeellisin,
luo Aabrahamin,
luo Aabrahamin.
Laki
5. Niin aarteita maan
nyt minäkö kävisin kumartamaan
ja pettyisin mammonan houkutuksiin?
Ne vaihtuvat, häilyvät määrättömiin.
Tuo jumala kultainen, loisteliain,
on turhuutta vain,
on turhuutta vain!
Evankeliumi
6. On rikkaudet
vain taivaassa ikuiset, pysyväiset.
Ei ryöväri niitä nyt varastaa saa,
ei pettäjä kieroilla konsteillakaan,
kun aarteeni talletin taivaisihin,
luo Aabrahamin,
luo Aabrahamin.
Laki
7. Jos kunniaa saa,
niin että voi kruunua kimaltavaa
nyt päässänsä kantaa, niin voi palkakseen
pian törmätä loukkauksiin, kateuteen.
Ja kaatua, toiset kun nousevat nuo.
Ah, turhuutta tuo,
ah, turhuutta tuo!
Evankeliumi
8. Myös kunnian saan,
sen Jeesus suo minulle istuimeltaan.
Tuo kunnia Karitsan veressä on,
on armonsa kirkkaus loppumaton.
Se armo on kruununi ihmeellisin,
myös Aabrahamin,
myös Aabrahamin.
Laki
9. On suosio maan
vain usvaa ja sumua katoavaa:
tuo tuulispää rajuine pyörteineen
on sokea satoine silmineen.
Kun auringon valossa nähdä sen sain,
se turhaa on vain,
se turhaa on vain.
Evankeliumi
10. Pian suosion saan.
Kun enkelten joukkoon käyn riemuitsevaan,
niin ystävänänsä en yrmeyttä nää,
vain katsetta Jumalan hymyilevää.
Ja pilkata voin itse kuolemaakin
kuin Aabrahamkin,
kuin Aabrahamkin.
Laki
11. Voi ystävyyttä!
Ei siihenkään olla voi pettymättä.
Se veijari, huijari petollinen
tuo eteemme maljansa tuskallisen.
Sen tiedän, kun tapansa oppia sain.
On turhuutta vain,
on turhuutta vain.
Evankeliumi
12. Ja lihamme saa
vain syntiä ahnaasti himoitsemaan,
ja liekeissä himojen helvettiin päin
on niin moni kiireessä syöksynyt näin.
Sen hunajajuomasta myrkkyä sain.
On turhuutta vain,
on turhuutta vain.
Laki
13. Näen ystäväni.
Hän Jeesus on, rakkaista rakkaimpani.
Saa silmäni katsoa kauneuttaan
ja tuntea palavaa rakkauttaan.
Ja Henkensä voima sen roihuksi saa.
Oi autuuden maa,
oi autuuden maa.
Evankeliumi
14. Oi autuuttani,
kun enkelit laulavat onnestani!
On Jumala haluni sanomaton,
sen rinnalla maailma mitä nyt on?
Käy, sieluni, taivaiden korkeuksiin
luo Aabrahamin,
luo Aabrahamin!
Thomas Kingo, Tanska (1634-1703) 1681
Tanskalaisen 1600-luvun kansanlaulun sävel.
Käännös: A.S. 2009
1. Pois, maailma, pois!
En kauemmin orjasi ollakaan vois.
On taakkasi ruvennut rasittamaan.
Sen pudotan, käyn sitä halveksimaan,
kun itseni vapaaksi riuhtaista sain.
On turhuutta vain,
on turhuutta vain!
Evankeliumi
2. Pois maailma jää!
Voi maailmaa, sieluni viettelijää.
On hyvästin hetki nyt edessäni,
on aika myös haudata pettäjäni
ja rientää pois suruista, murheistakin
luo Aabrahamin,
luo Aabrahamin.
Laki
3. Ja elämä tää,
se käsistä haihtuu ja pois häviää.
Siis mitä on huoleni murheellisin,
tai nokkelat sanani hilpeimmätkin?
Ja se, mitä otsani hiestä sain,
on turhuutta vain,
on turhuutta vain!
Evankeliumi
4. Vaan aikamme on
niin autuuden keväässä loppumaton:
Ei sarastus milloinkaan aamua saa,
ei yön taivas kuuta nää kumottavaa,
vaan Jeesus vie, valkeus ihmeellisin,
luo Aabrahamin,
luo Aabrahamin.
Laki
5. Niin aarteita maan
nyt minäkö kävisin kumartamaan
ja pettyisin mammonan houkutuksiin?
Ne vaihtuvat, häilyvät määrättömiin.
Tuo jumala kultainen, loisteliain,
on turhuutta vain,
on turhuutta vain!
Evankeliumi
6. On rikkaudet
vain taivaassa ikuiset, pysyväiset.
Ei ryöväri niitä nyt varastaa saa,
ei pettäjä kieroilla konsteillakaan,
kun aarteeni talletin taivaisihin,
luo Aabrahamin,
luo Aabrahamin.
Laki
7. Jos kunniaa saa,
niin että voi kruunua kimaltavaa
nyt päässänsä kantaa, niin voi palkakseen
pian törmätä loukkauksiin, kateuteen.
Ja kaatua, toiset kun nousevat nuo.
Ah, turhuutta tuo,
ah, turhuutta tuo!
Evankeliumi
8. Myös kunnian saan,
sen Jeesus suo minulle istuimeltaan.
Tuo kunnia Karitsan veressä on,
on armonsa kirkkaus loppumaton.
Se armo on kruununi ihmeellisin,
myös Aabrahamin,
myös Aabrahamin.
Laki
9. On suosio maan
vain usvaa ja sumua katoavaa:
tuo tuulispää rajuine pyörteineen
on sokea satoine silmineen.
Kun auringon valossa nähdä sen sain,
se turhaa on vain,
se turhaa on vain.
Evankeliumi
10. Pian suosion saan.
Kun enkelten joukkoon käyn riemuitsevaan,
niin ystävänänsä en yrmeyttä nää,
vain katsetta Jumalan hymyilevää.
Ja pilkata voin itse kuolemaakin
kuin Aabrahamkin,
kuin Aabrahamkin.
Laki
11. Voi ystävyyttä!
Ei siihenkään olla voi pettymättä.
Se veijari, huijari petollinen
tuo eteemme maljansa tuskallisen.
Sen tiedän, kun tapansa oppia sain.
On turhuutta vain,
on turhuutta vain.
Evankeliumi
12. Ja lihamme saa
vain syntiä ahnaasti himoitsemaan,
ja liekeissä himojen helvettiin päin
on niin moni kiireessä syöksynyt näin.
Sen hunajajuomasta myrkkyä sain.
On turhuutta vain,
on turhuutta vain.
Laki
13. Näen ystäväni.
Hän Jeesus on, rakkaista rakkaimpani.
Saa silmäni katsoa kauneuttaan
ja tuntea palavaa rakkauttaan.
Ja Henkensä voima sen roihuksi saa.
Oi autuuden maa,
oi autuuden maa.
Evankeliumi
14. Oi autuuttani,
kun enkelit laulavat onnestani!
On Jumala haluni sanomaton,
sen rinnalla maailma mitä nyt on?
Käy, sieluni, taivaiden korkeuksiin
luo Aabrahamin,
luo Aabrahamin!
Thomas Kingo, Tanska (1634-1703) 1681
Tanskalaisen 1600-luvun kansanlaulun sävel.
Käännös: A.S. 2009