1. Oi Jeesus Kristus, elämän ja virvoituksen lähde,
nyt huokaus kurjan nääntyvän armollisesti kuule.
Laupias, suuri nimesi
taas kutsuu köyhän luoksesi
hätänsä sinulle tuomaan.
2. On ihmislapsi Eedenin muovattu tästä maasta
ja jälkeläinen Aadamin vain kurja synnin saasta.
On kulku täällä tuskainen,
ammottaa kuilu päässä sen:
liekkeihin syntisen nielee.
3. Ei tiedon puu tuo auttanut, me kirouksen saimme.
On Paratiisi kadonnut, kun synnin hurmaa haimme.
Niin hukkui autuus murheeseen
ja peittyi vaivaan tuskaiseen.
Raskaana rangaistus painoi.
4. Sinulle kiitos, Herramme, oi Uhrikaritsamme,
veresi jumalallisen vuodatit puolestamme.
On velka poissa kokonaan,
pyhässä nimessäsi saan
kirkkauteen Isäsi tulla.
5. Sain armon tulla luoduksi ja maailmasi nähdä.
Sain kutsun palvelukseesi kaidalla ristin tiellä.
Sain sielun, järjen, mielenkin
ja aistit, ymmärryksenkin:
ne rakkaudessasi annoit.
6. Vaan silti sinun sanasi on lahja kalleimpani,
sen voima loistaa kirkkaasti synkässä sielussani.
Se ankkuri on elämän
ja lääke sairaan, nääntyvän
myös tuskaa julminta vastaan.
7. Kun tunnustan taas syntini nimesi pyhän tähden,
saan rauhan tunnontuskiini ja löydän puhtaan lähteen.
Sinua aina rakastaa
ja tahtoasi noudattaa
vain tahdon, Herrani Jeesus.
8. Käyn täällä, köyhä vaivainen, niin monet vaarain retket
Isäni maata etsien, käsillä ehtoon hetket.
En täältä majaa kestävää
voi löytää, siksi kiirehtää
jo tahdon ikuiseen riemuun.
9. En oikeata kotia voi löytää näillä mailla.
Ei tunne rauhaa maailma, se kuihtuu kukan lailla.
On kaikki unta, varjoa,
kuin kosken kuohu pauhaava
ohitse elämä rientää.
10. Kun kerran jäähtyy ruumiini ja sammuu henkäykseni,
vie, Herra, taivaan riemuusi, ikuiseen autuuteesi.
Jumala kolmiyhteinen,
sinulle kiitos ikuinen
nyt maassa, taivaassa soikoon!
Sanat: Tuntematon ruotsalainen 1656.
Sävelmä: Englannista 1500-luvulta (alaviitteeseen: Ch A Nystad 1542)
Käännös: Tuomo Simojoki ja Ida Heikkilä
nyt huokaus kurjan nääntyvän armollisesti kuule.
Laupias, suuri nimesi
taas kutsuu köyhän luoksesi
hätänsä sinulle tuomaan.
2. On ihmislapsi Eedenin muovattu tästä maasta
ja jälkeläinen Aadamin vain kurja synnin saasta.
On kulku täällä tuskainen,
ammottaa kuilu päässä sen:
liekkeihin syntisen nielee.
3. Ei tiedon puu tuo auttanut, me kirouksen saimme.
On Paratiisi kadonnut, kun synnin hurmaa haimme.
Niin hukkui autuus murheeseen
ja peittyi vaivaan tuskaiseen.
Raskaana rangaistus painoi.
4. Sinulle kiitos, Herramme, oi Uhrikaritsamme,
veresi jumalallisen vuodatit puolestamme.
On velka poissa kokonaan,
pyhässä nimessäsi saan
kirkkauteen Isäsi tulla.
5. Sain armon tulla luoduksi ja maailmasi nähdä.
Sain kutsun palvelukseesi kaidalla ristin tiellä.
Sain sielun, järjen, mielenkin
ja aistit, ymmärryksenkin:
ne rakkaudessasi annoit.
6. Vaan silti sinun sanasi on lahja kalleimpani,
sen voima loistaa kirkkaasti synkässä sielussani.
Se ankkuri on elämän
ja lääke sairaan, nääntyvän
myös tuskaa julminta vastaan.
7. Kun tunnustan taas syntini nimesi pyhän tähden,
saan rauhan tunnontuskiini ja löydän puhtaan lähteen.
Sinua aina rakastaa
ja tahtoasi noudattaa
vain tahdon, Herrani Jeesus.
8. Käyn täällä, köyhä vaivainen, niin monet vaarain retket
Isäni maata etsien, käsillä ehtoon hetket.
En täältä majaa kestävää
voi löytää, siksi kiirehtää
jo tahdon ikuiseen riemuun.
9. En oikeata kotia voi löytää näillä mailla.
Ei tunne rauhaa maailma, se kuihtuu kukan lailla.
On kaikki unta, varjoa,
kuin kosken kuohu pauhaava
ohitse elämä rientää.
10. Kun kerran jäähtyy ruumiini ja sammuu henkäykseni,
vie, Herra, taivaan riemuusi, ikuiseen autuuteesi.
Jumala kolmiyhteinen,
sinulle kiitos ikuinen
nyt maassa, taivaassa soikoon!
Sanat: Tuntematon ruotsalainen 1656.
Sävelmä: Englannista 1500-luvulta (alaviitteeseen: Ch A Nystad 1542)
Käännös: Tuomo Simojoki ja Ida Heikkilä