1. Herra Jeesus verellänsä
maksoi syntivelkani.
Golgatalla kuollessansa
täytti lainkin tähteni.
2. Syntikuormani hän kantoi,
kuolon kärsi vuokseni.
Anteeksi hän kaiken antoi,
rikollisen armahti.
3. Tekoja en enää etsi
saadakseni autuuden,
Jeesus yksin kaiken teki,
siitä nyt vain iloitsen.
4. Määrä suurten syntieni
tutkien ei vähene.
Ansiosta Jeesukseni
hälvenee pois kaikki se.
5. Osallinen voitostansa
olen kautta kasteeni,
minut morsiameksensa
Hengellänsä kihlasi.
6. Uskossa tuon autuuteni
omistaa jo täällä saan.
Kerran näen silmilläni
taivaallisen kotimaan.
7. Jeesukseni rakkautta
kyllin en voi kuvata.
Tahdon laulaa siitä, mutta
kieleni on kankea.
8. Varmaksi sen tiedän, että
sitten laulu toisin käy,
kun ei yhtään kyynelettä
enää silmissäni näy.
9. Satamaan kun saapuu laiva,
koti taivaan aukeaa.
Unohtuu jo tuska, vaiva,
taivaan riemu valloittaa.
10. Ihmetellen ihanuutta,
jonka osakseni saan,
siellä laulan virttä uutta,
Karitsalle kiitostaan.
11. Kuivuvat jo kyyneleeni,
kirpoaa jo kieleni.
Kauneutta Sulhaseni
katsella saan iäti.
12. Pyhä, pyhä! Jumalalle
nyt jo veisaan päällä maan,
siellä laulan Karitsalle
”halleluja” ainiaan.
Sanat tuntematon, uud. Pekka Fredrik Lappalainen 1908.
Uudistus: komitea
maksoi syntivelkani.
Golgatalla kuollessansa
täytti lainkin tähteni.
2. Syntikuormani hän kantoi,
kuolon kärsi vuokseni.
Anteeksi hän kaiken antoi,
rikollisen armahti.
3. Tekoja en enää etsi
saadakseni autuuden,
Jeesus yksin kaiken teki,
siitä nyt vain iloitsen.
4. Määrä suurten syntieni
tutkien ei vähene.
Ansiosta Jeesukseni
hälvenee pois kaikki se.
5. Osallinen voitostansa
olen kautta kasteeni,
minut morsiameksensa
Hengellänsä kihlasi.
6. Uskossa tuon autuuteni
omistaa jo täällä saan.
Kerran näen silmilläni
taivaallisen kotimaan.
7. Jeesukseni rakkautta
kyllin en voi kuvata.
Tahdon laulaa siitä, mutta
kieleni on kankea.
8. Varmaksi sen tiedän, että
sitten laulu toisin käy,
kun ei yhtään kyynelettä
enää silmissäni näy.
9. Satamaan kun saapuu laiva,
koti taivaan aukeaa.
Unohtuu jo tuska, vaiva,
taivaan riemu valloittaa.
10. Ihmetellen ihanuutta,
jonka osakseni saan,
siellä laulan virttä uutta,
Karitsalle kiitostaan.
11. Kuivuvat jo kyyneleeni,
kirpoaa jo kieleni.
Kauneutta Sulhaseni
katsella saan iäti.
12. Pyhä, pyhä! Jumalalle
nyt jo veisaan päällä maan,
siellä laulan Karitsalle
”halleluja” ainiaan.
Sanat tuntematon, uud. Pekka Fredrik Lappalainen 1908.
Uudistus: komitea