1. Elämän puu toi hyvyyden,
Eedenin puutarhaan teit sen.
Sen hedelmät niin ihanat
miehen ja vaimon ruokkivat.
Myös toisen puun loit puutarhaan
pyhyyttäsi heijastamaan.
Ei syödä saa oksilta sen,
jos syö, niin kuolee ihminen.

2. Ei käskysi jää kunniaan,
kun käärme syöttää valheitaan.
Luo Eevan käy hän kiusaten,
myös Aadamin langettaen.
Hetkessä synti saastuttaa
ja turmeltuu Jumalan maa.
Pimeyden valta täyttää sen,
kuoleman yö on hirmuinen.

3. Vaan Herran armo rikas on,
kun ihminen on lohduton.
Sai vaimon siemen tehtävän:
Pelastajamme nyt on hän.
Kuoleman puuhun kantoi hän
syntimme tuoden elämän.
Sen varaan nytkin vielä jään,
hän murskannut on käärmeen pään.

4. Myös minulla on toivoa,
puun hedelmät kun lahjana
soit minulle jo kasteessa.
Voin siihen aina palata.
Kun armopöydän valmistat,
niin hävinneet ja voittajat
ravitaan puusta elämän.
Saan enemmän kuin ymmärrän.

5. Näin ristinpuusta kauhujen
on tullut lähde siunauksen,
ja kaikki siihen turvaavat,
myös kurjimmatkin, pelastat.
Niin hedelmistä ristin saa
nyt syödäksensä kaikki maa.
Kun puinen risti kirkastuu,
on löytynyt elämän puu.

Sanat: Stephen P. Stark, Yhdysvallat, (1955−). 4. säk. Jari Kekäle, Suomi (1966-) 2008.
Sävel: Bruce W. Becker, (1952−),Yhdysvallat 1995.
Käännös: Jari Kekäle.