1. On sydämeni kelvoton,
sen syntivelka pohjaton,
pahuutta kaikkialla.
Vaan Jeesus, lammas viaton,
uhrattu puolestani on
ristillä Golgatalla.
Riemuiten kiitän Karitsaa,
hän pyhyytensä lahjoittaa
ja peittää minut kokonaan
vanhurskaudellaan.

2. Ja vaikka sydän syyttääkin,
Kristuksen uhri kuitenkin
syntini peittää alleen.
Jeesuksen veri puhdistaa,
sydämen aran uudistaa,
vapaaksi tekee jälleen.
Oi, kiitos hyvän Paimenen,
hän löytää lampaan eksyneen,
vie laumaansa luo lähteiden,
osoittaa laitumen.

3. Oi ystäväni, sinunkin
vuoksesi kerran avattiin
tuo lähde Golgatalle.
Se armon lähde verraton
kätketty leipään, viiniin on
armoa kaipaavalle.
Käy pöytään Herran Jeesuksen,
syö ruumis, veri Kristuksen.
Saat niissä synnit anteeksi
ja elät iäti.

4. Itsessään köyhä, alaston,
kun Yljän puvun saanut on,
saa kuulla tuomiolla:
”Tulkaa ja sija ottakaa,
sen tahdoin teille valmistaa,
kanssanne aina olla.”
Iäti virttä pauhaavaa
joukossa pyhäin laulaa saa
valkoiset vaatteet verhona.
On läsnä Karitsa!

Siis kiitos, kiitos laulakaa,
te kansat kaikki, veisatkaa!
Ylistäkää ja palvokaa
taivaassa, päällä maan.

Säv. & San. Hannu Kantoluoto