1. Jumala muinoin puhui isille
antaen profeetoilleen sanansa
liitoksi Israelin kansalle,
luvaten antaa oman Poikansa.

2. Viimeisen ajan aamunkoitossa
Jumala puhui suulla Poikansa.
Ikuinen ilmestyi näin ajassa:
on liha, veri hänen muotonsa.

3. Lankeemus oli lapset turmellut,
vanginnut syntiensä orjiksi.
Jumalan kuva oli murtunut,
kuolema tullut synnin palkaksi.

4. Ei usko silti kuollut kokonaan:
se säilyi niin kuin tuli hiilloksen.
Kuin vesi kantoi Nooan aikanaan,
niin kastevesi antaa autuuden.

5. On uskon tietä aina kuljettu
Jumalan kutsumina taivaaseen
pois maasta, missä on vain vihattu,
vainottu seurakuntaa pyhien.

6. Aabraham kulki tietään uskoen,
kulkivat Iisak, Jaakob perheineen.
Vangittu Israel sai Mooseksen,
sai lain ja telttamajan uhreineen.

7. Lain antoi Mooses, mutta itsessään
Herramme Jeesus Kristus armon soi.
Hän kuuliaisuudellaan, ristillään
Isälle Jumalalle uhrin toi.

8. Siis riittää yksi uhri Jeesuksen,
sen veri kaikki synnit sovittaa,
ja risti alttarina syntisten
anteeksiantamuksen ilmoittaa.

9. Tuokaamme siksi kiitosuhrimme:
tunnustus, kiitos Herran Jeesuksen.
Kiitosta osoittakoot tekomme
hyväksi lähimmäisten kaikkien.

10. Veljemme Jeesus seurakunnassaan
keskellä pyhien ja enkelten
on sama eilen, tänään, ainiaan
ja laulun aihe iankaikkinen.

Sanat: Anssi Simojoki, Suomi (1944-).
Sävel: Stephen van der Hoek (Australia)