1. Tunnusta, ylistä isien Jumalaa,
hän, Aabrahamin Jumala, on Herramme!
Äänesi ylennä nyt hänen kunniakseen
ja nouse maasta kirkkauttaan etsimään.

2. Tunnusta, ylistä isien Jumalaa,
käskystään nousen maasta taivaan riemuihin.
Tähtensä hylkään maan, sen kunnian ja voiman.
Hän yksin osani on iankaikkinen.

3. Valallaan vannoi hän, ja siihen turvaudun,
hän että kotkan siivillänsä kuljettaa,
vie minut taivaaseen katsomaan kasvojansa
ja ylistämään häntä aikaan iäiseen.

4. On vastaan helvetti, voimani väsyvät,
luvattuun maahan silti kuljen käskystään.
Syvissä vesissä päämääräni on Jeesus,
tuultenkin ulvoessa jatkan eteenpäin.

5. Edessä siintää maa rauhalla siunattu,
se pyhän vapauden, ikilevon suo.
On yltäkylläinen, sanoilla kuvaamaton,
elämän puiden peittämä tuo armon maa.

6. Herramme, vanhurskas Kuningas autuuden,
kuoleman voittajana siellä hallitsee
Siionin vuorella mahdilla, voimallansa
pyhäinsä kanssa kunniassaan suuressa.

7. Riemuiten näemme me Kolminaisuuden
ja kuulutamme kaikkialla ihmeitään.
Maa, taivas kuuntelee, kuin hyöky kiitos vyöryy
lauluissa loppumattomissa nimelleen.

8. Jumalan kunniaa ylimmät enkelit
riemuiten ”pyhä, pyhä, pyhä” huutavat.
Hän oli ja hän on, on iankaikkisesti
ikuinen Isä, palvottava Herramme.

9. Edessä Kristuksen verellä ostetut
nyt polvistuvat täynnä armon kiitosta.
Voimasta rakkauden haavansa liekehtivät.
Taivaissa yhä yltyy kiitos Karitsan.

∆ 10. Enkelit, sankarit, kiittävät Jumalaa,
he ylistävät Isää, Poikaa, Henkeä,
isien Jumalaa ja minun Jumalaani.
Hänelle riemuvirtemme soi ikuinen!

Thomas Olivers, Englanti, (1725−1799)