1. On laupeus tullut osakseni,
en sitä koskaan ansainnut.
Kopeudessaan sydämeni
ei sitä ennen kaivannut.
Nyt huudan iloani uutta,
nyt huudan iloani uutta
ja laupeutta ylistän,
ja laupeutta ylistän.

2. Vain vihan Jumalani pyhän
synnissä olin ansainnut.
Turmelukseni suuren, syvän
on veri Pojan voittanut.
Alusta loppuun laupeutta,
alusta loppuun laupeutta
se on ja työtä Jumalan,
se on ja työtä Jumalan.

3. Tunnustan tämän Jumalalle,
kerron, kun kysyy ihminen:
Laupeudelle suurimmalle
lyö kiitos koko sydämen.
Kumarrun maahan iloissani,
kumarrun maahan iloissani
ja laupeutta ylistän,
ja laupeutta ylistän.

4. Ei mikään luotu riistää saata
minulta kerskaustani.
On usko sulaa laupeutta,
laupeus uskallukseni.
Se turvani on hädän tullen,
se turvani on hädän tullen
ja kuolemassa toivoni,
ja kuolemassa toivoni.

5. Laupiain, rakkain Jumalani,
osoita laupeuttasi.
Vie minut kurjan kuollessani
luoksesi kautta Poikasi,
niin iankaiken iloissani,
niin iankaiken iloissani
vain laupeutta ylistän,
vain laupeutta ylistän.

Sanat Ph.F. Hiller, Saksa, (1699-1769)
Sävelmä J.L.F. Hainin, Saksa, (
Kääntänyt Anssi Simojoki 2009