1. Käyn maailmassa vaaroissa,
sen muistan joka aika.
On kimpussani Saatana,
sen tuhat juonta, vaivaa.
Tuo viholliseni
saa minut saaliiksi,
jos vaella en uskossa.
Käyn maailmassa vaaroissa.
2. Käyn tietä, kannan ristiä
syntien saartamana,
ja kuorma raskas nöyryyttää
Jumalan sallimana.
Vaivassa, tuskassa
en näe apua,
kun myrsky seuraa myrskyä.
Käyn tietä, kannan ristiä.
3. On kannoillani kuolema
minua väijymässä,
minusta etsii saalista
valossa, pimeässä.
On hauras ruumiini,
raukeaa voimani,
on aika jättää maailma.
On kannoillani kuolema.
4. Käyn seurassa enkelien,
vahvojen ystäväini.
Saatanan vimmaa estäen
kulkevat vierelläni
minua varjellen,
pois pahan torjuen.
Siitäpä syystä pelkää en.
Käyn seurassa enkelien.
5. Käyn aina kanssa Jeesuksen,
hän johtaa väsymättä.
Hän antaa turvan haavojen
minua pettämättä.
Tie, totuus, elämä
ei koskaan häviä.
Polkuni johtaa taivaaseen.
Käyn aina kanssa Jeesuksen.
6. Käyn aina kohti taivasta,
se riemuni on tiellä.
Kun pääsen matkan vaivasta,
saan autuuteni siellä.
Poissa on kärsimys,
maailman ylpeys,
hekuma, korska kauhea.
Käyn aina kohti taivasta.
Hans A. Brorson, Tanska, (1694−1764)
sen muistan joka aika.
On kimpussani Saatana,
sen tuhat juonta, vaivaa.
Tuo viholliseni
saa minut saaliiksi,
jos vaella en uskossa.
Käyn maailmassa vaaroissa.
2. Käyn tietä, kannan ristiä
syntien saartamana,
ja kuorma raskas nöyryyttää
Jumalan sallimana.
Vaivassa, tuskassa
en näe apua,
kun myrsky seuraa myrskyä.
Käyn tietä, kannan ristiä.
3. On kannoillani kuolema
minua väijymässä,
minusta etsii saalista
valossa, pimeässä.
On hauras ruumiini,
raukeaa voimani,
on aika jättää maailma.
On kannoillani kuolema.
4. Käyn seurassa enkelien,
vahvojen ystäväini.
Saatanan vimmaa estäen
kulkevat vierelläni
minua varjellen,
pois pahan torjuen.
Siitäpä syystä pelkää en.
Käyn seurassa enkelien.
5. Käyn aina kanssa Jeesuksen,
hän johtaa väsymättä.
Hän antaa turvan haavojen
minua pettämättä.
Tie, totuus, elämä
ei koskaan häviä.
Polkuni johtaa taivaaseen.
Käyn aina kanssa Jeesuksen.
6. Käyn aina kohti taivasta,
se riemuni on tiellä.
Kun pääsen matkan vaivasta,
saan autuuteni siellä.
Poissa on kärsimys,
maailman ylpeys,
hekuma, korska kauhea.
Käyn aina kohti taivasta.
Hans A. Brorson, Tanska, (1694−1764)