1. Käy silloin kaikkein parhaiten,
kun Jumalaani luottaen
sanaansa vahvaan turvaudun,
johtoonsa aina antaudun.

2. Niin pelkäämättä olla saan,
jos vaikka ääriin merten, maan
kohtalo minut kutsuisi,
työ, tehtäväni johtaisi.

3. Jos joudun kodin jättämään
ja mieron tielle lähtemään
muukalaiseksi maailmaan,
myös silloin turvaan Jumalaan.

4. Jos velvollisuus lähettää
päin sodan, taiston jylinää,
silloinkin tahto Jumalan
tuo turvan horjumattoman.

5. Käyn vesissä tai tulessa,
niin aina olen turvassa,
kun Herra Kaikkivaltias
on lapsellensa armias.

6. Myös säätänyt on Jumala
niin, että kerran kuolema
jokaisen meistä saavuttaa,
elämän hengen sammuttaa.

7. Jos ruumis meren pohjaan jää
tai taistelu on matkan pää,
jos kotiin palata en saa,
niin Herran sana vakuuttaa:

8. Ei edes synkkä kuolema
pois peitä Herran katseelta;
on hauta syvin, kaukaisin
Herralle niin kuin läheisin.

9. Hän nousi, voitti kuoleman,
myös kuolemamme vaikeimman.
Siksi en pelkää, vaikeroi,
hän, Jumalani, kaiken voi.

10. Maa, meri kerran luovuttaa
jokaisen ihmislapsen saa.
Myös minä nousen riemulla
kunnian kirkkaan ruumiilla.

11. On uusi taivas, uusi maa,
kun kaikki vanha katoaa.
Silloin on totta iäti
se, minkä sana lupasi.

∆ 12. Ylistys olkoon Isälle,
Pojalle sekä Hengelle!
On Kolminaisuus korkea
pyhä, hyvä Jumala. Aamen.

Anssi Simojoki, Suomi, (1944−) 2008