1. On Herra puolellani, siis vastoinkäymisten
on väistyttävä tieltä, kun häntä rukoilen.
Kun olen Jumalalle rakas ja arvokas,
niin mitä vihollinen voi paha, raivokas?
2. Sen tiedän, siihen uskon ja kerskaan kaikille:
Jumala ystäväksi on tullut minulle.
Kaikissa vaiheissani hän seisoo vierellä,
vaimentaa myrskyt, aallot ja päästää hädästä.
3. Perustus, jolla nautin ikuista hyvyyttä,
on rakas Kristukseni ja hänen verensä.
En itsestäni saata, en maailmastakaan
sellaista löytää, minkä nyt Kristuksessa saan.
4. On Jeesus kunniani, ihana valoni.
Vain hänen omanansa voin turvallisesti
Jumalan eteen tulla, luo valtaistuimen,
tuhoutumatta siinä kuin vaha sulaen.
5. Hän liekit kadotuksen voi yksin sammuttaa,
ja lumivalkeaksi tahrani puhdistaa.
Sankarin vahvan lailla hänessä riemuitsen,
en pelkää tuomiota kurjien syntisten.
6. Ei tuomita voi mikään, ei saata lannistaa,
Kristuksen veri liekit helvetin sammuttaa.
En säiky tuomiota, onnettomuuttakaan,
kun Vapahtaja suojaa minua sulillaan.
7. Henkensä Pyhä asuu nyt sydämessäni.
Hän hallitsee ja johtaa, pois torjuu murheeni,
suo menestyksen, siunaa kaikissa teoissaan,
avuksi Isää taivaan opettaa huutamaan.
8. Pelon ja kauhun tullen hän rientää auttamaan,
puhumaan salatuilla sanoilla Jumalan.
Hän huokaa väkevästi, kun suuni mykistyy,
niin että salassakin tahtonsa menestyy.
9. Suloisin lohdutuksin henkeni virvoittaa,
Jumalan apuun, rauhaan uskossa osoittaa.
On sanan mukaan varma perintöosani,
Jumalan rakentama ikuinen kaupunki.
10. Se kaupunki on kallis perintöosani,
ei lankeemuksissani lankea taivaani.
On täällä taisteltava ajalla kyynelten,
vaan auttajaksi aina saan rakkaan Jeesuksen.
11. Maailman hukkuessa on Jeesus pysyvä.
Ei kidutus, ei surma erota hänestä,
ei nälänhätä, jano, ei tuska, vaivaisuus,
ei kiukku ruhtinaiden, ei köyhyys, alhaisuus.
12. Ei enkelit, ei riemu, ei valta, kunnia,
ei rakkaus, ei tuska, ahdistus ankara,
ei pieni eikä suuri minua erottaa
voi Vapahtajan luota, pois käsivarsiltaan.
13. Siksipä sydämeni murheitta iloitsee,
sen riemun päivänpaiste kirkkaasti valaisee.
Iloni, aurinkoni on Jeesus, Herrani,
on laulujeni aihe ja taivas, kaikkeni.
Paul Gerhardt, Saksa, (1607−1676) 1653
on väistyttävä tieltä, kun häntä rukoilen.
Kun olen Jumalalle rakas ja arvokas,
niin mitä vihollinen voi paha, raivokas?
2. Sen tiedän, siihen uskon ja kerskaan kaikille:
Jumala ystäväksi on tullut minulle.
Kaikissa vaiheissani hän seisoo vierellä,
vaimentaa myrskyt, aallot ja päästää hädästä.
3. Perustus, jolla nautin ikuista hyvyyttä,
on rakas Kristukseni ja hänen verensä.
En itsestäni saata, en maailmastakaan
sellaista löytää, minkä nyt Kristuksessa saan.
4. On Jeesus kunniani, ihana valoni.
Vain hänen omanansa voin turvallisesti
Jumalan eteen tulla, luo valtaistuimen,
tuhoutumatta siinä kuin vaha sulaen.
5. Hän liekit kadotuksen voi yksin sammuttaa,
ja lumivalkeaksi tahrani puhdistaa.
Sankarin vahvan lailla hänessä riemuitsen,
en pelkää tuomiota kurjien syntisten.
6. Ei tuomita voi mikään, ei saata lannistaa,
Kristuksen veri liekit helvetin sammuttaa.
En säiky tuomiota, onnettomuuttakaan,
kun Vapahtaja suojaa minua sulillaan.
7. Henkensä Pyhä asuu nyt sydämessäni.
Hän hallitsee ja johtaa, pois torjuu murheeni,
suo menestyksen, siunaa kaikissa teoissaan,
avuksi Isää taivaan opettaa huutamaan.
8. Pelon ja kauhun tullen hän rientää auttamaan,
puhumaan salatuilla sanoilla Jumalan.
Hän huokaa väkevästi, kun suuni mykistyy,
niin että salassakin tahtonsa menestyy.
9. Suloisin lohdutuksin henkeni virvoittaa,
Jumalan apuun, rauhaan uskossa osoittaa.
On sanan mukaan varma perintöosani,
Jumalan rakentama ikuinen kaupunki.
10. Se kaupunki on kallis perintöosani,
ei lankeemuksissani lankea taivaani.
On täällä taisteltava ajalla kyynelten,
vaan auttajaksi aina saan rakkaan Jeesuksen.
11. Maailman hukkuessa on Jeesus pysyvä.
Ei kidutus, ei surma erota hänestä,
ei nälänhätä, jano, ei tuska, vaivaisuus,
ei kiukku ruhtinaiden, ei köyhyys, alhaisuus.
12. Ei enkelit, ei riemu, ei valta, kunnia,
ei rakkaus, ei tuska, ahdistus ankara,
ei pieni eikä suuri minua erottaa
voi Vapahtajan luota, pois käsivarsiltaan.
13. Siksipä sydämeni murheitta iloitsee,
sen riemun päivänpaiste kirkkaasti valaisee.
Iloni, aurinkoni on Jeesus, Herrani,
on laulujeni aihe ja taivas, kaikkeni.
Paul Gerhardt, Saksa, (1607−1676) 1653