1. Miksi surra ristin tuskaa?
Pelastus, lohdutus
onhan Kristuksessa.
Kuka riistää voisi taivaan?
Jeesuksein hankki sen
astumalla vaivaan.

2. Alastonna synnyin aivan
maailmaan huokaamaan
alle kuorman, vaivan.
Alastonna lähden täältä,
heikkona varjona
katoan maan päältä.

3. Ruumis, sielu, tavarani
kalliita lahjoja
ovat Jumalani.
Jos hän päättää pois ne ottaa,
silloinkin tahtoisin
häntä kunnioittaa.

4. Vaivat, tuskat eivät saata
minua murheissa
kukistaa, ei kaataa.
Rakastava Jumalani
sallii ne minulle
aivan parhaakseni.

5. Jumala suo päivät riemun.
Muistan sen uskoen,
kun hän sallii surun.
Onhan hyvä Jumalani
vahvana, rakkaana
minun turvanani.

6. Saatana ei vahingoittaa
minua koskaan saa,
voi vain syytää pilkkaa.
Naurun, herjan kestän kyllä,
Jumala Saatanan
kaataa häpeällä.

7. Horjumatta, murheetonna
kristitty häväisty
seisköön täällä aina.
Seisköön kuolemankin eessä
uskossa vahvana,
rauha sydämessä.

8. Surmaa ei tuo kuolemamme,
henkemme päästää se
täältä tuskistamme,
sulkee portit kärsimysten,
avaa tien, joka vie
iloon enkeleiden.

9. Aina uskon aarteistani
kovissa tuskissa
löydän iloani.
Maailma on tyhjä varjo,
haihtuvaa huvia
hetkeksi se tarjoo.

10. Mitä ovat ajan aarteet?
Kourassa tomua,
sielun suuret murheet.
Taivaan jalot aarteet löydän
uskoen Kristukseen,
Paimeneeni hyvään.

11. Herra, ilon lähde syvä,
varmasti omani
olet, Paimen hyvä.
Omaksesi olen tehty,
veressä pyhässä
autuaaksi pesty.

12. Minun olet, enkä päästä
sinua, valoa,
koskaan sydämestä.
Kerran toinen toisiamme
sielulla, ruumiilla
aina rakastamme.

Paul Gerhardt, Saksa, (1607−1676) 1653