1. On päättynyt päivä, sen Herralta saimme,
nyt ilta pimenee käskystään.
Me aamulla virtemme hänelle toimme,
nyt ylistys levon pyhittää.

2. On Kirkkosi valveilla, kun kohti päivää
yön halki maailma vaeltaa,
ei kansasi lepää, vaan palvelustyötä
se kaikille aina toimittaa.

3. Kun ylitse saarten ja myös mantereiden
vie päivänsarastus huomiseen,
niin sammu ei suitsutus rukoustemme,
ei vaikene laulu kiitosten.

4. Tuo laskenut päivä taa läntisen taivaan
jo luokse kiiruhtaa veljien,
ja näin uudet kielet taas virttämme jatkaa;
soi ylistys Herran ihmeiden.

5. Ei, Herramme, armosi istuin voi koskaan
kuin vallat maailman kaatua.
Se vahvana seisoo ja mahdissaan kasvaa,
näin eteesi luodut lankeaa.

John Ellerton, Englanti, (1826−1893)