1. Auringon länteen painuessa
pois päivä jälleen kiiruhtaa.
On levon hetki koittamassa,
on aika pyytää Jumalaa
saleista taivaan valkeuden
loistamaan laaksoon pimeyden.

2. Hupenee tiimalasin hiekka.
Yö päivän tieltään työntää pois.
Katoaa maailmamme korska,
kuin sitä ollutkaan ei ois’.
Aurinko korkeudestaan
ehtooksi vaipui nopeaan.

3. Kiitollisena taas voin muistaa
Jumalan huolenpitoa:
hän hoiti pienenpientä lasta
keskellä maista menoa,
kun vasta pyrin oppimaan,
rukoilemaan ja veisaamaan.

4. Ei pääty päivä, etten voisi
kasvoihin Herran katsella.
Jos vastoinkäymisenkin toisi
hymytön aika ankara,
suosio hyvän Jumalan
suo aarteen kaikkein rikkaimman.

5. Enkelijoukot tänä yönä
minusta huolen kantakoot,
Saatanan saakoot maahan lyödä,
sen kimpustani torjukoot,
ettei se lepoani saa
turmella valheen juonilla.

6. Jokaista kristinuskovaista
sairasta, murheen murtamaa
auttakoon Herra korkeuksista
muistaen suurta laupeuttaan.
On Herra apu jokaisen,
myös omieni, rakkaitten.

7. Sammuta lamppu, sulje ovi,
Jumala, Varjelijamme,
Saatanan ettei tulla sovi
hyökkäämään meidän majaamme.
On kodissamme Jumala
taas tänä yönä vartija.

Thomas Kingo 1634-1703, 1674, Tanska.
Käännös: Anssi Simojoki
Sävelmä: Adam Krieger 1657