1. Isälle kiitosvirttä
nyt ryhdyn laulamaan,
kun kohta pääsen täältä
kunniaan taivaan maan.

2. Lähestyy lähdön hetki,
jo kuulen kutsuni.
Vaipuvat jäseneni,
hiipuvat voimani.

3. Kun kuolon kylmä koura
kouristaa rintaani,
ei saapumistaan tahdo
viivyttää Ylkäni.

4. Ihana isänmaani
jo siintää silmiini,
ja ääni kanteleitten
kantautuu korviini.

5. Myös kellot taivaalliset
minulle kaikuvat.
”Jo kohta Ylkä saapuu!”
sanoman kertovat.

6. Kun kohta täältä lähden
ja jätän maailman,
saan käydä riemujuhlaan
porteista taivahan.

7. Ei siellä synti kiusaa,
Perkele ahdista.
Saan levon vaivoistani,
on poissa kuolema.

8. Saan nähdä sielun Yljän,
kalleimman aarteeni.
Aadamin syntivaatteen
hän riisuu yltäni.

9. Hän veriuhrillansa
myös minut pelasti.
Sen vuoksi häntä tahdon
palvella iäti.

10. On yllä puhdas puku,
ei pilkkaa maailma,
kun viimein voittajana
riemuitsen taivaassa.

11. Saan käteen palmunoksan
ja kruunun päähäni.
Morsiamena olen
omissa häissäni.

12. Jo tuolta Ylkä saapuu
omansa noutamaan.
Morsiamensa saattaa
luo Isän, kunniaan.

Sanat Pietari Hyttinen 1879, muok. Ida Jungner
Sävelmä: Toisinto kansansävelmästä