1. Ikuisen tunnen isänmaan
Jumalan kunniassa.
Ei kullasta se loista maan,
vaan hänen sanastansa.

2. On siellä koti Jeesuksen,
Jumalan Pojan, Herran.
Hän ottaa minut vaivaisen
varmasti luokseen kerran.

3. Köyhänä täytyy vaeltaa
lyhyttä ajan matkaa.
En huoli osaa parempaa
kuin kotimatkaa jatkaa.

4. Verellään Poika Jumalan
armosta minut osti.
Vapaana täällä vaellan,
vaivani Jeesus poisti.

5. Kun jumalaton maailma
kaikkineen minut hylkää,
hän kulkee yhä rinnalla,
ei minua voi jättää.

6. Köyhänä saavuin maailmaan.
On aikaa päivä, pari,
kun kädet tyhjät kuolemaan
uupuvat vuoteellani.

7. Epäile en, kun tiedän sen:
ei ruumis hautaan huku.
Elämän perin ikuisen
päälläni taivaan puku.

8. Varmasti Poika Jumalan,
kärsinyt puolestani,
lahjoittaa osan ihanan
minulle taivaassani.

9. Isääni kiitän hartaasti
Jeesuksen pyhään nimeen,
kun taivaansa hän aukaisi
myös kurjimmalle. Aamen!

Saksalainen 1612., Hans Christensen Sthen, Tanska (1544-1610)
Saksalainen kansansävelmä n. 1640, Uudistanut C.J. Brandt 1872 ja 1885
Kääntänyt A.S. 2009