1. Herra, kirkkaudessasi
sinut kerran näemme.
Haudasta kun meidät nostat,
kaikuu kiitosvirtemme.
Loistavana aurinkona
säteilevät kasvosi.
Silloin viimein saamme nähdä
sinut kunniassasi.

2. Kultavyönä säihkyvänä
vanhurskaus Jumalan,
kruunu orjantappurainen
päällä otsan valkean,
lausut tuomiosi hurskaat
miekan lailla viiltävät,
jotka koko kristikunnan
kuolemasta päästävät.

3. Pyhää tulta leiskuvina
kätesi ja jalkasi
hehkuvat sen huudon tuskaa:
»Niin kuin tahdot, Isäni!»
Olet Uhrikaritsamme,
rauhan antoi veresi.
Kirkkauden istuimella
loistat nyt ja iäti.

4. Kerran saamme sinut nähdä,
saamme kuulla äänesi,
joka meidät eloon kutsuu,
tekee kaiken uudeksi.
Kuolemalla kuolon voitit,
nousit esikoisena.
Riemuitsemme tullessasi
kunniassa, loistossa!

Käännös Ida Jungner 2010
Virsi 104 (norjalainen virsikirja)