1. Saan omin silmin minäkin
katsella ainiaan
ylistysvirsin, kiitoksin
salissa Kuninkaan
kristallimerta, Jumalaa,
kun synkkä yömme katoaa,
ja arvoitus on jokainen
vain aihe kiitoksen.

2. Autuuden ilovirsissä
on pauhu valtava,
kuin suven aikaan metsissä
käy tuulen kohina.
Uudeksi luotu maailma
ei näe varjon varjoa,
silmäni täyttää valkeus,
loistava kimallus.

3. On kaikkein kaunein kuitenkin
Jumalan Karitsa.
Hän ristin haavoin verisin
julisti voittonsa,
ja armoistuin Jumalan
luo paisteen kaikkein kirkkaimman.
Myös vanhurskauden pukuni
on kallis timantti.

4. Ja jälkeen matkan vaivojen
on pääni kruunattu.
Rauhassa kodin taivaisen
on sodat sodittu.
Sen kodin Jeesukselta saa,
ken ristin tietä vaeltaa
taivaiseen Jerusalemiin,
kultaiseen kaupunkiin.

Sanat Karl Martin Marthinussen Norja 1890-1965
Sävel Alfred Lunde Norja (1894-1973)
Tekijänoikeudet Sångboken syn for herren. (Lunde forlag og bokhandel, Oslo)
Kääntänyt Anssi Simojoki 2008